Michael Madsenin simulaatio

Osa muistaa tanskalaisen Michael Madsenin (s. 1971) viiden vuoden takaisesta, kiitetystä dokumentistaan Into Eternity. Nyt ensi-iltansa saavassa Vierailussa pohditaan, kuinka toimia käytännössä, jos alienit saapuisivat Maahan. Aluksi kysymys saattaa huvittaa, mutta tarkemmin ajatellen se on tärkeä esittää. Kukaan ei ole koskaan kohdannut tilannetta.

Madsen odottaa minua elokuvateatteri Orionin salissa. Hän vaikuttaa erittäin mukavalta ja miellyttävältä mieheltä. Hän puhuu hyvin hiljaa ja rauhallisesti, mikä tuo puheeseen tietynlaista arvovaltaa ja sanoihin painoarvoa. Ohjaaja suhtautuu kevyeksi jäänmurtajaksi tarkoitettuun, huumorimieliseen kysymykseeni vakavasti ja harkiten – kuinka suhtautuisit, jos ottaisin naamioni pois ja paljastuisin alieniksi?

Michael MadsenTuo on hyvä kysymys. Luulen, että se riippuisi ulkonäöstäsi. Kuvitellaan, että meillä olisi ollut yhtä mukava keskustelu kuin nyt ja paljastuisit ihmisen näkökulmasta erittäin rumaksi, esimerkiksi hämähäkin näköiseksi. Vaikka olisitkin yhtä mukava kuin nyt, niin siitä huolimatta meille ihmisille voi tulla niin huonoja konnotaatioita, ettemme pysty katsomaan fyysisen ulkomuodon yli. Juoksisin luultavasti kauhuissani pois, huolimatta siitä miltä näytät.

Madsen myöntää, ettei hänellä ole tiettyä kuvaa päässään ajatellessaan vieraan planeetan muukalaisia. Populaarikulttuurin tarjoamat pienet vihreät miehet tai Spielbergin esittelemät alienit Kolmannen asteen yhteydessä nousevat myös hänen mieleensä.

Kolumbuksen jalanjäljissä

Meille avaruus on tuntematon rajaseutu, kuten Amerikka oli eurooppalaisille 1400-luvulla. Tutkimusmatkailijat saattoivat kohdata uudessa maailmassa uusia kiinnostavia ihmisiä sekä kasvi- ja eläinlajeja. Se ruokki ihmisten mielikuvitusta herättäen kysymyksen, mitä muuta on vielä löydettävissä. Avaruus on moderni versio tästä Amerikasta ja tuntemattomista maista, ja siksi esimerkiksi Star Warsin esittelemät erikoiset olennot kiehtovat edelleen. Tuntematon kiinnostaa ja kaikki on mahdollista.

The VisitMietin jo parikymppisenä, mikä voisi olla merkittävin tapahtuma ihmiskunnan historiassa. Päädyin aina kohtaamiseen maapallon ulkopuolisen elämän kanssa. Se muuttaisi kaiken. Vierailu on tutkimus siitä, millainen tämä kohtaaminen voisi todellisuudessa olla.

Kysymykseni elämän tarkoituksesta oli ohjaajan mielestä erittäin iso pala purtavaksi Helsingin Orionissa torstaisena aamupäivänä.

Minulle se on tämän kaltaisten elokuvien tekemistä. Se on tapa saada tästä elämästä ja olemassaolosta jotakin kiinni. Tästä päivästä ja aikakaudesta länsimaisessa sivilisaatiossamme, jossa kaikki otetaan selviönä. Minulle se on oman aikani tutkimista ja jopa itseni löytämistä.

Eloa elokuvaan

Dokumentit tulivat Madsenin elämään puhtaasti sattumalta. Visuaalisuutta käsittelevää taideprojektiaan hän kutsuikin alunperin dokumentiksi ainoastaan, jotta saisi sen helpommin televisioon. Dokumentiksi kutsuttu taideprojekti saa rahoituksen ja levityksen huomattavasti helpommin, ja tästä hän on pitänyt kiinni jo 10 vuotta.

Yhdeksi suosikkidokumeteistaan Madsen nimeää Jörn Donnerin inspiroivan klassikon vuodelta 1971 Perkele! Kuvia Suomesta.

Se on holtiton ja häikäilemätön. Donnerilla on taito puhaltaa paljon eloa niin kovin elottomaan maailmaan.

Vaikeinta dokumentin teossa Madsenista onkin elon puhaltaminen elokuvaan – editointiprosessi.

VierailuMateriaalia on hyvin vähän ja enimmäkseen puhuvia päitä. Periaatteessa meillä ei ollut mitään kuvattavaa tähän dokumenttiin, koska emme voi saada elokuvan loppuun alienia kameroiden eteen kuten kenraali Kurtzia Ilmestyskirja. Nytissä. Se olisi tietysti ollut hyvin mukavaa, mutta toisaalta tätä elokuvaa ajatellen tarpeetonta.

Tämänkaltaisen dokumentin teko vie neljästä viiteen vuotta, ainakin Madsenin tapauksessa. Valitun aiheen täytyy kiinnostaa itseä, jotta siitä saa kestävyyttä jatkaa.

Täytyy osata vastata, mistä elokuva kertoo ja tietää, miksi haluaa tehdä tietyn elokuvan. Miksi juuri tämä on kiinnostava? Jos siihen ei osaa vastata, miksi tuhlata muiden aikaa? Mikä yleensä on dokumentin tarkoitus, onko se maailman muuttaminen tai epäkohtien ilmaiseminen? Onko se tutkimista ja todellisuutemme laajentamista?

Hallinnan himo

Maailma ei Madsenin mukaan ole välttämättä muuttunut. Poikkeuksena saattaa olla länsimaisen ihmisen harhaluulo hallitsemisesta. Tahto tietää, mitä huomenna tapahtuu, on todellisuudessa merkki ihmismielen köyhyydestä, koska varaa yllätyksille ei ole.

Yllätyksestä tulee uhka ja ongelma. Turvaverkon tarjoaminen turvattomuuden ja epävarmuuden keskelle saattaa luoda pelokkaita ihmisiä, enkä tiedä olemmeko ihmisinä luonteeltamme pelokkaita.

Mutta onko ihmisistä syytä olla huolissaan?

Tuo on samalla sekä hyvä että huono kysymys, sillä olemme keitä olemme. Olen huolissani kun ihmiset uskovat tuntevansa itsensä liian hyvin. Minusta on kiinnostavaa, että asiat, jotka otamme itsestäänselvyytenä, eivät todellisuudessa välttämättä ole sitä.

Kenen pitäisi nähdä Vierailu?

The VisitToivon, että voisin nähdä sen itse ilman, että olisin niin sokea sille. Olen työskennellyt sen parissa niin kauan etten pysty kokemaan sitä. Ehkä kaikkein kiinnostavinta olisi, jos joku toisesta maailmasta näkisi tämän. Olisi kiinnostavaa tietää, mitä hän poimisi tästä, itsestään tehdystä ihmisten valmistamasta teoksesta.

Madsenin mukaan dokumentti sai elokuvassa kuullut tutkijat ja asiantuntijat innolla mukaan, osin sen suoratyylisen kontaktin takia. Elokuvaa hän kutsuukin sen alussa simulaatioksi, sillä Vierailu on kuivaharjoittelua, kenraaliharjoitus siitä kuinka toimia kuvitellun tilanteen sattuessa.

Mielestäni Vierailun ydinkysymys on "mikä on ihminen ja keitä me olemme".



Lue myös