Tarantinon alku
Saadessaan ensi-iltansa 1992 Reservoir Dogs oli vasta toinen Quentin Tarantinon ohjaus ja käsikirjoitus usein sivuutetun ja totaalisesti unhoon jääneen esikoisohjauksen My Best Friend´s Birthdayn (1987) jälkeen, mutta kaikki Tarantinoon liitetyt tunnusmerkit olivat jo paikoillaan. Monet pitävätkin Reservoir Dogsia Tarantinon ensimmäisenä elokuvana, koska se toi Tarantinon suuren yleisön tietoisuuteen. Reservoir Dogsin aikoihin Tarantinoa pidettiin vielä mielenkiintoisena indie-elokuvan uutena tulokkaana. Vuodet ja elokuvat ovat osoittaneet, että Tarantino on pysynyt tyylilleen uskollisena, hengeltään yhä indie-ohjaajana.
Reservoir Dogsin dialogi on Tarantinon elokuvista tuttua äijäporukan loputonta huulenheittoa ja kiistelyä milloin mistäkin yhdentekevästä asiasta, kuten elokuvan alkukohtauksen lätinä siitä, mistä joku Madonnan biisi oikeastaan kertoo. Katsoja paiskataan suoraan elokuvaan sisälle. On vain äijäporukka kodikkaassa dinerissa ryystämässä kahvia ja juttelemassa lämpimikseen. Suomeksi sanottuna paskanjauhanta kuuluu olennaisena osana Tarantinon elokuvien usein hyvin miehiseen ja machoilevaan äijäkulttuuriin, eivätkä kaikki siitä pidä, se on selvää. Niin on hyvä, niin on tarkoitettu. Ota tai jätä, tuumaa Tarantino.
Tarantino on omassa tinkimättömyydessään kuin Aki Kaurismäki, hän tekee elokuvia omalla tavallaan, omista lähtökohdistaan, sellaisia kuin itse haluaa, eikä turhia anteeksi pyytele. Tarantinolla tuntuu kuitenkin useimmiten olevan pilke silmäkulmassaan, aivan kuin hän haluaisi ärsyttää osaa katsojista, ja sanoisi sitten että hei, et kai ottanut tosissaan, leikkiähän tämä vain on, näytelmää. Reservoir Dogs onkin The Hateful Eightin (2015) ohella elokuva, joka toimisi mainiosti myös teatterissa.
Reservoir Dogs on tallennettu 35-milliselle filmille kuten suurin osa Tarantinon elokuvista. Tarantino rakastaa vanhoja elokuvia – mies on todellinen populaarikulttuurin tietopankki – ja on aina liputtanut oikealle filmille kuvaamisen puolesta esteettisenä valintana. Tarantino on myös nostanut elokuvissaan esiin ihailemiaan vanhoja filmitähtiä, joskus unohduksen suosta, taatakseen heille kunniapaikan Hollywoodin Olympoksella muiden jumalien seurassa. Monen hienon näyttelijän jo hiipunut ura on saanut näin uutta potkua. Reservoir Dogsissa vuoron sai niin valkokankaalla kuin sen ulkopuolellakin pahaa poikaa jo 1940-luvulta esittänyt Lawrence Tierney, joka elokuvassa esittää ryöstökoplan kokoavaa rikollispomoa omalla karhealla charmillaan.
Jackie Browniin, joka poikkeuksellisesti ei perustunut Tarantinon omaan käsikirjoitukseen vaan Elmore Leonardin romaaniin, Tarantino sai mukaan Pam Grierin, ihailemiensa blaxploitaatioelokuvien kruunaamattoman kuningattaren. Uransa ehkä henkilökohtaisimpaan, yhdeksänteen elokuvaansa (jos Kill Bill vol. 1 & 2 lasketaan yhdeksi elokuvaksi) Once Upon a Time...in Hollywood (2019) Tarantino olisi halunnut mukaan Burt Reynoldsin, mutta tämä ehti valitettavasti kuolla ennen kuvauksia. Onneksi 1990-luvun ikonisen nuorisosarjan Beverly Hills 90210:n tähti Luke Perry ehti mukaan elokuvaan ennen äkillistä kuolemaansa. Tämä kaikki kertoo siitä, että Tarantino rakastaa elokuvia ja Hollywoodia, ja haluaa omilla töillään kunnioittaa sen tekijöitä.
Tarantino viljelee elokuvissaan myös loputtomasti kulttuurillisia viitteitä, joita seuraamalla Tarantino toivoo yleisön löytävän arkistojen kätkettyä aarteita, ikään kuin haluten sanoa että nostalgialla on syynsä, ennen elokuvissa ja tv-sarjoissa, samoin kuin popissa ja rockissa ja ylipäätään populaarikulttuurissa kaikki oli oikeasti paremmin kuin nyt. Tarantinon uusimman elokuvan soundtrack on aina tapaus.
Tarantino kokoaa elokuviinsa usein ydinryhmän tuttuja näyttelijöitä, joiden kanssa hän tietää yhteistyön sujuvan, ja joiden kanssa viihtyy. Sellaiset nimet kuin Tim Roth, Brad Pitt, Samuel L. Jackson ja Michael Madsen kuuluvat vakiokalustoon, samoin Harvey Keitel.
Reservoir Dogsin tapahtumat sijoittuvat alamaailmaan, ja väkivallan kuvaus on runsasta joskin melko teatraalista, tekoveri virtaa vuolaana ja aseet ovat näyttäviä samoin kuin mustat puvut, joista elokuvan tyylikkäät rikolliset muistetaan. Koska Tarantino on aina painottanut inhoavansa juonipaljastuksia, ei juonesta pidä nytkään paljastaa sen enempää kuin että kyse on ryöstökeikasta ja sen jälkipuinnista. Tarantino pyörittää tarinan aikatasoja mestarillisilla ja nautittavalla otteella päästämättä silti juonen punaista lankaa hetkeksikään katoamaan. Olen aina miettinyt, mahtoiko Christopher Nolan saada vaikutteita Mementon (2000) hienoon käsikirjoitukseen Tarantinon upeasta Reservoir Dogsista ja sen seuraajasta Pulp Fictionista (1994).
Reservoir Dogsin pohjoismainen Blu-ray-julkaisu jättää toivomisen varaa, sillä englanninkielistä tekstitystä ei ole saatavilla, vaikka sille olisi todellista tarvetta, jotta dialogin kaikki detaljit saisi poimittua puhetulvasta. Samoin kaikki ekstrat, kuten ohjaajan haastattelu, on mystisesti jätetty pois, vaikka ne mahtuivat aikoinaan Suomessakin julkaistuun dvd-versioon.
Toimituskunnan keskiarvo: 4 / 5 henkilöä
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta