Lady in the Water kotikatsomo

Useimmat kunnon isät kertovat lapsilleen satuja. Kekseliäimmät eivät tyydy valmiisiin tarinoihin, vaan keksivät omia juttujaankin. Eräskin isä kertoi tyttärilleen iltasadun uima-altaan pohjalla asuvasta narfista eli vesinymfistä, jonka paluuta kotimaailmaan esti ilkeä scrunt-otus. Narfia auttoivat sydämelliset ja omalaatuiset ihmiset, jotka oppivat samalla jotain itsestään ja muista.

Tarinan kertonut isä ei tyytynyt vain kertomaan tarinaansa, tai edes tekemään siitä kuvakirjaa, vaan isukki ohjasi siitä lisäksi pitkän elokuvan. M. Night Shyamalan, satua kertonut isä, on perustanut ohjaajanuransa yliluonnollisiin mysteereihin, joiden lopussa on yleensä tapahtunut kutkuttava käänne, joka on kääntänyt koko tarinan päälaelleen. Lisäksi Shymalanin elokuvia on markkinoitu milloin trillereinä, milloin kauhuna.

Vaikka se ei ollut Shyamanin vika, osa ongelmista syntyi siinä vaiheessa kun Lady in the Wateria markkinoitiin vanhaan malliin. Elokuvasaleihin marssi lapsiperheiden sijasta äkkiväärää yliluonnollista trilleriä odottanut vanha kohderyhmä, joka pettyi. Tuloksena floppaus lippuluukuilla ja hädin tuskin omilleen pääsy. Suurimmat ongelmat kuitenkin syntyivät, kun Shyamalanin elokuva näytti avoimesti pitkää nenää elokuvakriitikoille, Pyhän Esteettisen Graalin vartijoille.

Story-nymfi (Bryce Dallas Howard) pyytää päähenkilöä, talkkari Clevelandia (loistava Paul Giamatti) tunnistamaan lähiympäristöstään myyttien modernit ruumiillistumat pelkän satunarratiivin perusteella. Cleveland kysyy kuitenkin neuvoa samassa talossa asuvalta ynseältä huippukriitikolta Farberilta (Bob Balaban). Kyyninen Farber vastailee ylimielisen varmana mitä sattuu, tietämättä oikeasti yhtään mistä tarinankerronnassa on pohjimmiltaan kyse. Pisteenä i:n päälle Farber menehtyy väkivaltaisella tavalla, tehden vihonviimeisen virhetulkinnan oman elämänsä tarinasta.

Kriitikon arkkityypille ilkeily osui liiankin nappiin, sillä kulttuuriosastoista ympäri maailmaa löytyy oma kiintiönsä huumorintajuttomia besserwissereitä, joille Lone Star ei tarkoita teksasilaista olutta vaan oman arvosteluskaalan oletusarvoa. Tässä vaiheessa oikean elämän kriitikot jo poistivatkin varmistimia, latasivat räjähdyspanoksia virtuaalisiin kivääreihinsä ja asettivat kiikaritähtäimen paikalleen. Pienikin virheliike, ja pam!

Löytyihän sitä tekosyitä verilöylylle, kun tarpeeksi etsittiin. Elokuvan unenomainen tarina on paikoin hieman laahaava, ja kässäriäkin olisi voinut vielä hitusen trimmata. Sivuhahmojakin on ehkä jokunen pilvenpolttaja ja outolintu liikaa, jotta kaikille riittäisi mielekästä tekemistä. Ohjaaja itse esitti elokuvassa kirjailija-sivuhahmoa, jonka teoksen kerrottiin mullistavan maailman, mikä saattaa vaikuttaa liialliselta itsetietoisuudelta.

Pääroolisuoritukset ovat kuitenkin erinomaista takuutyötä ja ohjaajan persoonallinen ote niin täynnä lämpöä, että sillä saa anteeksi monet pienistä puutteista. Ranskalainen Cahiers Du Cinema -lehti valitsi elokuvan jopa vuoden kymmenen parhaan joukkoon, joten teoksen Yhdysvalloissa saamat neljä Kultainen Vadelma -ehdokkuutta huonoimmasta elokuvasta, ohjaajasta, käsikirjoituksesta ja Shyamalanin omasta sivuosasuorituksesta ovat täysin lapsellisia ylilyöntejä.

Lady in the Waterin vertailu oikeasti umpisurkeisiin ja kylmän laskelmoiviin kalkkunoihin, kuten vaikkapa toiseen Razzie-ehdokkaaseen Basic Instinct kakkoseen, on synkkä osoitus siitä, kuinka vinoutunutta lehdistön mahti voi olla. Teos ei ole monitahoinen mestariteos, mutta se on katsomisen arvoinen sympaattinen satu, joka ei ansaitse saamaansa ruoskintaa. Kultaisten Vadelmien ylenpalttinen tarjoilu kertoo pikemminkin amerikkalaisen kritiikin tasosta kuin itse elokuvasta.

Taloudellisesta epäonnistumisesta huolimatta Shyamalanin rohkeus sekä toteuttaa oma visionsa että rikkoa jo jähmettymässä ollut ohjaajamuotti ansaitsevat kiitoksen. Nyt iltasatu osoittautui liian henkilökohtaiseksi, kohderyhmä vääräksi ja jäynät kriitikkoja kohtaan kohtalokkaiksi. Mutta jos ei veikkaa, ei voi voittaa, ja koetut vaikeudet voivat muokata Shymalanista entistä paremman elokuvantekijän.