Signs kotikatsomo

Kuudennen aistin (1999) ja Särkymättömän (2000) jälkeen maailmanmaineeseen nousseen intialaisamerikkalaisen M. Night Shyamalan uutukainen Signs oli paitsi valtaisa kassamenestys myös arvostelijoiden suosikki. Käsikirjoittajaohjaajan oma henkilökohtainen tyyli on epäilemättä tuonut muutamia ylimääräisiä suorituspisteitä. Kauhu- ja tieteiselokuvien nykyistä inflaatiokäyrää tarkasteltaessa Shyamalan omaperäisyys on tuntunut hetkittäin jopa virkistävän poikkeukselliselta. Jää nähtäväksi kuinka kauan taika pysyy rikkumattomana, sillä Signs tarjoaa oireita mahdollisesta tulevasta laskukaudesta.

Perusjuonensa osalta Signs kuulostaa kiinnostavan haasteelliselta. Vaimonsa liikenneonnettomuudessa menettäneen entisen pastorin Graham Nessin (Mel Gibson) maatilan maissipeltoon ilmestyy outoja kuviomuodostelmia. Pastori kuvittelee tapahtuneet ilkityöksi ja yrittää selvittää arvoitusta yhdessä veljensä Merrillin (Joaquin Phoenix) kanssa. Pastori on erityisen huolissaan lastensa Morganin (Rory Culkin) ja Bonin (Abigail Breslin) turvallisuudesta. Oudot tapahtumat kuitenkin pahentuvat ufoilmiöiden muodossa. Television uutislähetyksissä käy ilmi, että lopun ajat ovat selvästi käsillä.

Signs yrittää yhdistää kauhua ja tieteiselokuvaa ja mukaan on sotkettu ylimääräisenä mausteena myös annos parodiaa. Tarjolla ei ole riittävästi vakavaa tieteiselokuvaa ja parodiset ainekset vesittivät suurimman osan kauhurakenteista. Jännitystä yritetään pitää yllä lähinnä ärsyttävien vihjailujen ja muutamien sähäköiden yllätyskäänteiden varassa. Lopputulos muistuttaa ylipitkää versiota Salaisista kansioista jaksaen pitää otteessaan vain puoliväliin asti.

Katsojan jännitystä nostetaan kieltämättä melko omaperäisin keinoin. Kodin rauhattomassa ilmapiirissä henkiin heräävät vauvahälyttimet ja saastuneen veden täyttämät vesilasit ovat esineinäkin piinaavan arvoituksellisia. Maissipeltoon ilmestyvät kuviot ovat vain osa vierailijoiden jättämien jälkien ketjua, jonka olemassaololle uskotellaan löytyvän jonkinlainen selitys. Kaiken kaikkiaan kokonaisuudesta jää puuttumaan monta palasta ja monet vihjeet tuntuvat keinotekoisesti luoduilta koristeilta. Niitä ei tunnu yhdistävän edes syvällisemmät pohdiskelut elämän totuuksista tai Jumalan olemassaolosta.

Mel Gibson ei onnistu puhaltamaan rooliinsa tarvittavaa eloa. Pateettinen ja ilmeetön perheenisä on ajoittain toivottoman huvittava. Sopii myös epäillä, että osa käsikirjoituksen epätasaisuuksista menee tämän australialaiskoltiaisen piikkiin. Nämä piirteet tulevat vielä korostuneemmin esiin liian yksinkertaisesti ja halvalla toteutetussa loppuratkaisussa. Signs voidaan tulkita uskonsa menettäneen papin kehitystarinana. Kysymys on ennen kaikkea syyllisyyden ja epäilyksen sävyttämästä surutyöstä. Ryöstöretkelle tunkeutuvat muukalaiset ovat kuin alitajunnasta tunkeutuvia kummituksia, joiden kanssa on ennemmin tai myöhemmin taisteltava.

Signs ei ole lajityypissään aivan toivoton, koska ajoittaisesta sekavuudestaan ja rönsyilystään huolimatta Shyamalan onnistuu pitämään elokuvan perusrakenteen kohtuullisen hyvin kasassa. Signs muistuttaa jonkin verran niin ikään viime vuonna julkaistua Mothman - sanansaattaajaa. Omaperäinen, mystinen pohjavire nostaa elokuvan karvan verran vastaavien keskivertoelokuvien yläpuolelle.