Psykoosi rannalla
Kesälomalla halutaan usein suunnata hulppeisiin lomakeskuksiin sekä koskemattomille rannoille. Näin tekee myös aviopari Guy (Gael García Bernal) ja Prisca (Vicky Krieps) lastensa Maddoxin ja Trentin (Nolan River ja Alexa Swinton) kanssa. Matkallaan heidät houkutellaan kourallisen hotellivieraita kanssa luonnonsuojelualueella olevalle kallioiden eristämälle rantakaistaleelle. Pian lomailijoiden pinnanalaiset jännitteet alkavat kiristyä, kun rannalta löytyy ruumis ja joukon jäsenet alkavat vanheta toistensa silmien edessä hätkähdyttävän nopeasti.
Ohjaaja-käsikirjoittaja M. Night Shyamalan on ottanut elokuvansa Old (2021) pohjaksi Pierre Oscar Levyn ja Frederik Peetersin sarjakuvaromaanin Sandcastle (2010). Sen konseptista supersankarikokeilujensa jälkeen selkeästi innostunut Shyamalan on sovittanut vapaasti tapahtumat rannalta ennen vanhentumistaan ja lähestyvää kuolemaansa pakenemaan pyrkivästä moninaisesta ihmisjoukosta kertovan elokuvansa osaksi. Old pyrkii käsittelemään ihmisen olemassaolon tematiikkaa ja paineenalaista ryhmädynamiikkaa, Hitchcockin Pelastusveneen (Lifeboat, 1944) hengessä, epäonnistuen kummassakin.
Kiinnostavasta lähtökohdasta ihmisen elinkaaren eri vaiheiden lapsuuden, puberteetin, keski-iän ja vanhuuden tarkastelusta ei päästä ajatusta pidemmälle vaan keskiössä on amerikkalaisen, tarkemmin philadelphialaisen, ydinperheen vahvistumisen kuvaus tieteiselokuvamaisen kriisin keskellä. Ja siihen liittyvät cronenbergilaisesta kauhuelokuvasta tutut, nyt vain shokeeraavan nopeasti tapahtuvat ruumiilliset muutokset.
Rantaa edustavan Dominikaanisen tasavallan luonto on upean jylhää ja tarjoaa visuaalisesti kiinnostavan suljetun tilan, johon hahmojen selviytymistarina sommitellaan osin oivaltavastikin eri esineiden ja kuva-alan muutosten avulla kauhuelokuvia aiemmin paljon kuvanneen Mike Gioulakisin toimesta. Vanhentumiseen ja sairauksien etenemiseen käytetyt erikoisefektit on pääosin toteutettu hyvin, vaikkakin muutamin ylilyönnein.
Kuvallisen tyylikkyytensä vuoksi on sääli katsoa, kuinka pinnallisen juonen heikkoudet ja sopimattomat tunnelman vaihtelut murentavat Oldin kiehtovalta konseptilta pohjan, joka valuu hiekan tavoin kuohuvan meren aaltoihin. Nopeutuneeseen ajankuluun nojaavan elokuvan kerronta on töksähtelevää, jo kuvallisesti esitettyjä tapahtumia liiaksi dialogilla auki selittävää sekä useissa kohtauksissa Shyamalanille ominaisesti tahattoman koomista.
Ihmiseloon kuuluvat väkivalta ja seksuaalisuus jätetään kuitenkin näkökentän ulkopuolelle lähikuvien ja taidokkaiden kameranliikkeiden avulla herkempiä katsojia säästäen. Shyamalan poikkeaa graafisen novellin avoimeksi jäävästä mysteeristä ja ihmisen luonnon hyväksikäyttöön nojaavan moraalitarinan kehittelystä. Hänen kuuluisa yllätyskäänteensä on tällä kertaa kokoajan kädenulottuvilla, mutta lopulta sen muodostama konflikti ratkaistaan turhan siististi.
Hieman enemmän taustoitettua pääosaperhettä lukuun ottamatta muut hahmot ovat lähinnä ammattiensa sekä sairauksiensa määrittelemiä, joiden ohuutta edes laadukkaat kansainväliset näyttelijät Bernalista Kriepsiin eivät pelasta. Mieltä hiertämään jäävä vastaus lääkäri Charlesin (Rufus Sewell) elokuva-aiheisiin pohdintoihin on Missouri (The Missouri Breaks, 1976), jonka Marlon Brandon eksentrisyyttä Sewellin roolin on kenties tarkoitus heijastella rasistisen pohjavireensä lisäksi, niitä kuitenkaan uskottavasti tavoittamatta.
Aikuisten sijaan pääosaan nousevat perheen vanhentuneet lapset (Alex Wolff ja Thomasin McKenzie). Heidän näyttelijänlahjoistaan huolimatta ei voi kuin ihmetellä käsikirjoitusta, jossa nuoret alkavat käyttäytyä hyvin nopeasti aikuisten tavoin, vaikka ainoastaan heidän biologisen ikänsä pitäisi elokuvan kuluessa muuttua. Ongelmalliseksi tämän tekee lasten neuvokkuuden noustessa juonen kannalta ratkaisevaan osaan.
Old on pinnalta kaunis kuin koskematon ranta, mutta sisältä mätä kuin maatuva ruumis. Laajasti kauhuelokuvayleisöä yhden idean varassa teattereihin kosiskeleva elokuva ei ole Shyamalanin heikoin, mutta näistä lähtökohdista olisi pitänyt pystyä parempaan kuin kertakäyttöisen viihdyttävään ja shokeeraavaan rantalomailuun.
Seuraava:
Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily
Harlinin uralla Luokkakokous 3 on joko erikoinen välisoitto tai uran päättävä kananmunapieru.
Edellinen: Wanda
Barbara Lodenin ainoaksi jäänyt ohjaustyö on feministisen elokuvan klassikko.