Vankina Kafkan maailmassa

Steven Soderberghin epätasaisen ja monennäköisen tuotannon alkuvaiheet näyttivät lupaavilta. Esikoinen, pienen budjetin indie-elokuva Seksiä, valheita ja videonauhaa (1989), oli nokkela ihmissuhdekuvaus. Kafkassa ohjaaja muutti suuntaa kokeilevampaan, tyyliteltyyn, absurdiin trilleriin. Myöhäisemmän tuotannon valossa Kafka tuntuu oudolta syrjäpolulta, mutta on joistakin sisällöllisistä puutteistaan huolimatta visuaalisesti onnistunut ja yhä tuore elokuva.

Kafka on kunnianosoitus saksalaiselle ekspressionismille sekä tietysti 1900-luvun kenties vaikutusvaltaisimmalle kirjailijalle Franz Kafkalle, joka vangitsi teoksissaan yksilön eksistentiaalisen kriisin yhteiskunnan mielivaltaisessa koneistossa. Elokuva ei ole elämäkerta eikä filmatisointi mistään Kafkan yksittäisestä teoksesta, vaan yhdistelmä todellisuutta ja fiktiota.

© PricelTarina sijoittuu 1920-luvun Prahaan. Se kuvaa totalitaarisen maailman, jonka henkilöt ovat kasvottoman ja sadistisen yhteiskunnan vankeja. Jeremy Irons näyttelee Kafkaa, vakuutusvirkamiestä, joka vapaa-aikanaan kirjoittaa. Mies on aina väärässä paikassa, sopeutumaton, yksinäinen harhailija. Hän sekaantuu sattuman kautta vallankumousliikkeen terroritekoihin ja joutuu valvovan silmän maalitauluksi. Anonyymin vallan kätyreitä on kaikkialla, he ovat aina askeleen edellä, tietävät kaiken. Kafka ei tunnusta mitään ideologiaa, mutta haluaa selvittää ystävänsä murhan ja työtoverinsa katoamisen.

© PricelKirjailijan elämäntarinasta on poimittu peruselementit: työpaikka, autoritäärinen isä, ongelmallinen suhde naisiin, tuberkuloosin varjostama elämä sekä arvostuksen puute kirjailijana. Kafka ei elinaikanaan julkaissut yhtäkään teosta. Kirjailijan ystävän ansiosta ne julkaistiin postuumisti, osin keskeneräisinä. Elokuvan tunnelma on luotu Kafkan fiktiivisten maailmojen hengessä. Suoria viittauksia, osittain kömpelöitäkin, on ainakin Linnaan, Oikeusjuttuun ja Muodonmuutokseen.

Kafka ei selittele eikä psykologisoi vaan näyttää irrationaalisen, totalitaarisen valtion, jonka hampaissa yksilö pyristelee voimattomana, kykenemättä muuttamaan mitään. Ainoa keino on sopeutua, kieltää ja kätkeä totuus.

© PricelPääasiassa mustavalkoinen elokuva on tunnelmaltaan vahva. Harkituissa kuvissa Prahan kadut ja sillat sekä taustalla häämöttävä pahaenteinen linna näyttävät upeilta. Uhkaava tunnelma kulkee piinaavana loppua kohti. Kuitenkaan kliimaksia ei motivoida riittävästi. Tohtori Murnau (Ian Holm) jää hiukan kliseiseksi hulluksi tiedemieheksi ihmiskokeineen, joiden päämäärät jäävät hämäräksi. Kafkaa voi moittia myös laajemmasta sisällöllisestä autiudesta, sillä se ei tunnu saavuttavan itsenäisen teoksen statusta, vaan jää kafkalaisen maailmansa vangiksi. Yhtä kaikki, toistaessaan kuuliaisesti opittua, elokuva tekee sen hienosti.

* * * *
Arvostelukäytännöt