Side Effects kotikatsomo

Medikalisaatio on muodikas lyömäase, joka kertoo jotain oleellista ajastamme. Ihmiset haluavat yhä helpompia ja nopeampia ratkaisuja. Samaan aikaan niin fyysisten kuin henkisten särkyjen parissa painivat puoskarit tuppaavat herkästi postittamaan potilaan pois vastaanotolta pilleripurkin kanssa.

Steven Soderberghin ohjaama Side Effects laukoo konemaista tahtia piikikkäitä näkemyksiä lääketeollisuuden, lobbareiden ja lääkäreiden epäpyhästä liittoumasta. Informaatio- ja taalatulvan keskellä potilaat tuntuvat nopeasti pieniltä ja avuttomilta olennoilta.

Mielenterveysviidakkoon sukeltava tiukkaotteinen trilleri ei ole kuitenkaan ensisijaisesti poliittinen elokuva, ei edes sen vertaa kuin niin ikään Scott Z. Burnsin kynäilemät Ilmiantaja! (The Informant, 2009) ja Tartunta (Contagion, 2011). Soderberghin hovikirjoittajan työnäyte on pikemminkin vahvasti kontekstoitu kuin pamfletti.

Side Effects ei ryntäile. Juonirekisteri täyttyy isoista käänteistä ja mahtailevista lehtiotsikoista, mutta kerronta ei koskaan kadota päähenkilöitään. Pillerivilppi voisi höntyillä lukuisiin suuntiin ja nostaa samalla omaa ajankohtaisuuttaan, mutta se tyytyy olemaan tyylipuhdas jännäri.

Kohtausten estetiikka painottaa sulavuutta ja tunnelmaa tunteiden kustannuksella. Draamallisesti Soderberghin tyylittely toimii ennen muuta malliesimerkkinä pirullisuudessaan kiehtovan vyyhdin purusta.

Side Effects on ennen muuta elokuva, eikä se häpeile karata realismikarsinasta hakiessaan maksimaalisia tehoja. Tarkoitus pyhittää keinot, eikä lopputuloksen herkälle värähtelylle voi kuin myhäillä. Hahmogalleria on lipastettu ennen muuta kutkuttavasti liikkuvilla pelinappuloilla, ei silmäkulman kostuttajilla.

Muutoin viiltävällä tarkkuudella rauhallista tilanteenrakentelua ja tiukkoja käänteitä yhdistelevä jallitus paketoidaan hieman hätäillen. Kaksituntisen viettelyvoima ei kuitenkaan pariin ryppyyn kaadu. Jatkuvasta hehkusta huolimatta Side Effectssista jää ennen muuta hyvä mieli. Tällaisia taiteenmuodostaan ylpeitä ja kaikesta ylimääräisestä karsittuja manipuloijia on liian vähän.