Sota ilman rintamalinjoja

Nyt kun Yhdysvallat on joutunut konkreettiseen sotaan terrorismia vastaan, Traffic on entistäkin ajankohtaisempi. Steven Soderberghin kunnianhimoinen elokuva kertoo sodasta, jota on käyty jo vuosikymmeniä. Se kertoo sodasta, joka ulottuu yhteiskunnan kaikkiin kerroksiin ja joka on syöpynyt niin syvälle, että selvää suurta syyllistä kukaan ei enää pysty osoittamaan. Huumesodassa ei ole Osama bin Ladenia tai Talebania. Se on kasvoton uhka, joka ruumiillistuu vasta uhreissa, ja ikävä kyllä usein vasta silloin herättää ihmisten huomion. Kun on jo liian myöhäistä.

© 2000 USA FilmsLänsimainen kulttuuri on hyvin nautintokeskeistä. Yhtä lailla kuin huumeista ihminen on riippuvainen esimerkiksi omasta työstään, alkoholista, elämänkatsomuksestaan ja kulutustottumuksistaan. Riippuvaisuus synnyttää itsekeskeisyyttä, joka taas synnyttää välinpitämättömyyttä, kun köyhien ja rikkaiden maiden kuilu syvenee entisestään. Juuri välinpitämättömyys on niin huumeongelman kuin monen muunkin epäkohdan se suuri kasvoton vihollinen, jonka kanssa melkein jokainen joutuu olemaan kosketuksissa. On elämän ilkeää ironiaa, kun köyhän maanviljelijän kasvattama huume imaistaan materiaalisesti hyvinvoivan väärinkäyttäjän sieraimiin ja kun eräät harvat upporikastuvat oikeudellisesti miltei ulottumattomiin välittäessään kuoleman ja rappion tavaraa eteenpäin. Ylhäältä päin kauhistelu ei tuo tällaiseen kuvioon luonnollisestikaan mitään vastausta tai muutosta. Onneksi näin halpaan ratkaisuun Traffic ei sorru kertoessaan huumeen matkasta sodassa, jossa ei ole rintamalinjoja.

© 2000 USA FilmsSoderbergh on tunnustettu ja pidetty näyttelijäohjaaja eikä hänen alaisuudessaan kukaan ole tehnyt huonoa suoritusta. Traffic sisältää reippaasti toistasataa puheosaa ja niistä kaikki ovat enemmän kuin paikallaan. Nimekkäiden näyttelijöiden hienot roolisuoritukset vievät tosin omalta osaltaan huomiota pois siitä, että osa elokuvan henkilöhahmoista on melko tavanomaista jännärien vakiotavaraa. Hollywood-tuotannon vertailukaavassa tämä ei tosin paljon paina, koska valtavirtaelokuvana Traffic kertoo kuitenkin poikkeuksellisen näkemyksellisesti ja laajakatseisesti vaikeasta aiheesta.

© 2000 USA FilmsHurskastelua ei kuitenkaan pystytä täysin välttämään. Yhdysvaltain huumevalvontakomitean tuomarin perhetragedia tyttären sortuessa säälittäväksi narkomaaniksi ei väistä melodramaattisuuden leimaa, mutta toisaalta taas viestii siitä, miten huumeongelma koskettaa aivan kaikkia. Samoin viitteet tuomarin omaan alkoholinkäyttöön saattavat tuntua sievistelyltä. Tämä kuitenkin konkretisoi sen ristiriidan, miten jotkut huumausaineet ovat yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä. Ja surullista kyllä, lailliset ja laittomat huumeet ja päihteet ovat vieneet enemmän ihmisiä manalan majoille kuin mitkään terroristi-iskut koskaan.

Soderberghin tyylittely hänen purkaessaan kompleksisen tarinan osat eri värisävyiksi on herättänyt erilaisia mielipiteitä. Se vaikuttaa helpoltakin ratkaisulta, mutta on myös ymmärrettävä. Kuvan tekninen kikkailu syö kuitenkin tarkkuutta ja terävyyttä yhteiskunnallisesta tarkastelusta huolimatta pyrkimyksistä dokumentaarisenomaiseen raportointiin. Sitä paitsi Meksikoon sijoittuvat karheat ja elämänmakuiset, kuumeiset otokset vaikuttavat tajunnassa paljon syvemmälti kuin rikkaan perheen tyttörukan huumesekoilut. Traffic onneksi sangen hienovaraisesti tuo lopussa esille erittäin kliseisen mutta sitäkin tärkeämmän totuuden: lapsissa on tulevaisuus. Millaisen maailman vain haluamme heille tarjota?

DVD / kuva 16:9 Anamorfinen 1.78:1; ääni Dolby Digital 5.1; tekstitetty; Extra Features: Scene Selection, Theatrical Trailer, Sneak Preview, Cast & Crew Biographies, B-Roll Footage, Photogallery, Production Notes.

ks. ensi-ilta

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,6 / 7 henkilöä



Lue myös