Oliver Twist kotikatsomo

Charles Dickensin klassikkoromaani Oliver Twist (1838) on saanut taipua elokuvaksi lukuisia kertoja. Kuuluisimmat valkokangassovitukset ovat David Leanin filmatisointi vuodelta 1948 sekä Carol Reedin Oscar-palkittu musikaalielokuva Oliver! (1968). Teoksen viimeisin filmatisointi, vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Oliver Twist, on Roman Polanskin käsialaa. Ohjaus on Polanskin ensimmäinen koko perheen elokuva ja tekijälleen ilmeisen tärkeä työ.

Polanskin elokuvissa on alusta asti korostunut kiinnostus ihmismielen pimeisiin puoliin. Miehen tunnetuin ohjaus lienee yhä psykologinen kauhuelokuva Rosemaryn painajainen (1968). Neljän vuoden takaisessa holokaustikuvauksessa Pianisti Polanski käsitteli kokonaista ihmisryhmää koetellutta painajaista.

Puolalaisohjaajan lapsuudenkokemukset selittävät ainakin osin hänen kiinnostustaan synkkiin aiheisiin. Roman oli kuuden vanha, kun toinen maailmansota syttyi. Puoliksi juutalaista syntyperää oleva Polanski kertoo levyn lisämateriaaleissa, että hän joutui lapsena pärjäämään vuosien ajan omillaan, kun natsit lähettivät hänen vanhempansa keskitysleirille. Polanskin juutalainen isä palasi poikansa luo sodan jälkeen. Katolinen äiti ei palannut koskaan, sillä hän menehtyi leirillä.

Tätä taustaa vasten Polanskin uusin ohjaustyö ei ole yllätys. Oliver Twist kertoo orvosta, köyhästä englantilaispojasta nimeltä Oliver Twist (Barney Clark), joka karkaa Lontooseen ja kohtaa joukon näppäräsormisia taskuvarkaita. Joukkoa johtaa kiero, iäkäs Fagin (Ben Kingsley), joka suostuttelee Oliveriakin lain nurjalle puolelle.

Oliver Twist on ajankuvaltaan uskottava, kauttaaltaan tyylikkäästi toteutettu elokuva, joka tarjoaa monia oivaltavia näyttelijänsuorituksia. Filmatisointi välttää pitkälti dickensiläisen sentimentaalisuuden ja mustavalkoisuuden loppua lukuun ottamatta. Elokuva esittelee joukon kirjavia, kiinnostavia sivuhahmoja, joista mieleen painuvat erityisesti Kingsleyn Fagin sekä Leanne Rowen Nancy.

Elokuvan suurin ongelma on etäiseksi ja ohueksi jäävä Oliverin hahmo. Orpopojassa ei näytä tapahtuvan tarinan aikana muutosta tai kehitystä ja hän kohtaa vastoinkäymisensä viattomuuttaan menettämättä. Jopa pojan sosiaalinen nousu tapahtuu lopulta kuin luonnostaan, synnynnäisen viehättävyyden ja jalouden ansiosta. Vaikka heittopussin asemaan joutuva poika ei olekaan täysin passiivinen, on hän enimmäkseen vaiti ja useaan otteeseen joko tajuton, sairas tai vangittu. Samastumiskohteena Oliver onkin harmittavan särmätön.