Haywire valkokangas

Homma menee osapuilleen näin. Keskivertoa parempia viihde-elokuvia (Contagion, Erin Brockovich, Ocean’s -sarja) sekä satunnaisia art house -yritelmiä (Solaris, Che) tehtaileva Oscar-palkittu tuottaja-ohjaaja-käsikirjoittaja Steven Soderbergh näkee Lontoossa amerikkalaisen vapaaottelija Gina Caranon matsin ja päättää laittaa naisen tekemään omia stunttejaan pienibudjettisen toimintaelokuvan pääosaan.

Seuraavaksi Steven soittaa Ewan McGregorille, Michael Douglasille, Michael Fassbenderille ja Antonio Banderasille, että nyt tehdään roskaelokuvaa. Vasta kun McGregor, Fassbender &al ovat sanoneet kyllä, kasataan ensemblen ympärille käsikirjoitus. Se menee jotenkin niin, että Kennethin (McGregor) johtamalle yksityiselle tiedustelufirmalle työskentelevä agentti Mallory Kane (Caranon) lavastetaan syylliseksi murhaan, jotta muut voivat kahmia taskuihinsa enemmän euroja. Alkaa ajojahti, jossa metsästetystä tulee metsästäjä,

Tarpeettoman monimutkaisen salaliiton lisäksi Haywireksi ristityn elokuvan juoneen mahtuu pomppivia aikatasoja, välienselvittelyä Meksikossa, keikka Barcelonassa, petosta Irlannissa sekä Banderasin pääpahis murisemassa very nice, very nice -tason repliikkejä. Koko touhu tiivistyy Douglasin hallitusagentin puolivälissä elokuvaa esittämään kysymykseen Why is this happening?

Samaa ihmettelisi katsojakin, ellei elokuva leikkaisi vauhdilla seuraavaan kohtaukseen. Lopputulos näyttää halvalta ja huteralta, mutta tuntuu mietityltä ja hyvin rytmiteltyä. Erityisesti elokuvan toimintakohtaukset ovat poikkeuksellisen intensiivisiä, nopeita ja fyysisiä, tuoden etäisesti mieleen jopa Casino Royalen (2006) tai Public Enemiesin (2009).

Tehokkaasta toiminnastaan huolimatta Haywire on toki roskaa. Mutta toisin kuin monet paremmilla tuotantoarvoilla varustetut Hollywood-toiminnat, se pysyy kasassa. Elokuvasta puuttuu kuitenkin lähes kaikki huumori, sen hahmoista syvyys, ja jos sitä kestäisi yhtään pidempään, olisi hengenvaarallinen pitkästyminen lähellä. Onneksi juuri puolentoista tunnin kohdalla elokuva loppuu, ilman selittelyjä tai jälkinäytöksiä.