Häpeän mies
Pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanut ranskalaiselokuva Kohti etelää (2005) avasi teemallisen käsittelyn miesprostituutiosta. Näkökulma oli naisasiakkaan. Aleksi Salmenperän Miehen työssä näkökulma on prostituutiota harjoittavan miehen, kuten aikanaan Paul Schraderin American Gigolossa (1980).
Miehen työn pääteema ei ole kuitenkaan prostituutio. Elokuva käsittelee työttömäksi jäämistä ja häpeää, jota mies tuntee kyvyttömyydestään turvata perheensä elanto. Valehtelun ja epätoivon kierteessä ihminen tarttuu äärimmäisiinkin selviytymisratkaisuihin, kuten itsensä myymiseen. Ratkaisu ei ole kuitenkaan uskottava.
Tommi Korpelan esittämä Juha yrittää selättää työttömyytensä tarjoamalla remonttipalveluja. Remontoimisen sijaan hän päätyykin viihdyttämään varttuneempaa naista, ja oivaltaa tässä potentiaalisen ansaitsemismahdollisuuden. Todellisessa Suomessa, varsinkin pääkaupunkiseudulla, on huutava pula osaavista remonttimiehistä, joten remonttihommilla Juha olisi todennäköisesti ansainnut enemmän kuin itsetuntoa murskaavalla itsensä myymisellä.
Juhan motivaatio on vain raha, eikä Salmenperä avaa prostituution käsittelyä sen laajemmaksi, vaan väistää kantaaottavuuden koko asiaan. Elokuvan mahdollisuus osallistua seksuaalikeskusteluun jää perhetragedian ja työttömyyden kuvauksen jalkoihin, mikä saa koko prostituutiokuvion vaikuttamaan pelkältä huomion herättäjältä. Samalla putoaa perusteltu pohja elokuvassa esitetyiltä kiinnostavilta huomioilta muun muassa vammaisen seksuaalisiin tarpeisiin.
American Gigolossa prostituutio toimi yhteiskunnan kuvastimena vallitsevasta arvotyhjiöstä ja ihmisten perimmäisestä yksinäisyydestä. Miehen työssä arvot ovat kohdallaan, eikä päähenkilö ole yksin. Hänellä on perhe, ja hän on hyvä perheenisä. Taloudellisen vakauden ja turvallisuuden tunteen merkitys perheen sisäiselle tasapainolle ei ole merkityksetön, ja tätä asetelmaa Salmenperä käsittelee hyvinkin syvätarkasti miehen kokeman epäonnistumisen kautta. Kyse ei ole vain häpeästä, vaan myös perheen menettämisen pelosta.
Kärsivä ja ongelmissaan kamppaileva mies on tullut tutuksi Aku Louhimiehen elokuvissa Paha maa (2005) ja Valkoinen kaupunki (2006). Salmenperän ansioksi on sanottava, että hän taitaa henkilöohjauksen aivan toisella tasolla kuin Louhimies. Ongelmat ihmissuhteissa ja ennen kaikkea ääritilanteiden kommunikoinnissa ovat Salmenperän elokuvan vahvinta antia. Inhimillisestä uskottavuudesta ei ole nyt puutetta, kuten oli hänen aiemmassa elokuvassaan Lapsia ja aikuisia (2004).
Näyttelijätyö on Miehen työssä kautta linjan onnistunutta. Tommi Korpelassa on sellaista reaalitodellista karismaa, jota monelta muulta elokuviemme vakiokasvolta valitettavasti puuttuu. Elokuvasta aistittava vahva arjen tuntu on paljolti onnistuneiden näyttelijäsuoritusten ansiota.
Koska Miehen työ on ihmissuhdekuvauksena ja perhetragediana poikkeuksellisen onnistunut suomalaiselokuva, niin prostituutioteeman näennäinen mukaanotto vaikuttaa kokonaisuuden kannalta enemmänkin karhunpalvelukselta. Päähenkilöiden kannettavaksi on kasattu niin huomattava ongelmataakka, että itsensä myymisen ja ostettavan seksin problematiikka ovat täysin turhaa ylipainoa. Perhetragedia ja prostituutio vaatisivat aiheina toisistaan täysin erilliset ja poikkeavat käsittelytavat. Yhdessä ne muodostavat loppumattomalta tuntuvan ongelmavyyhden, jonka järjellinen aukikeriminen käy liian uuvuttavaksi, kuten kävi Björn Rungenkin elokuvassa Suusta suuhun (2005).
Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 8 henkilöä
Seuraava:
Dreamgirls
Arvostelu elokuvasta Dreamgirls.
Edellinen: Good Shepherd
Arvostelu elokuvasta Good Shepherd, The / Good Shepherd.
Tällä viikolla
Uusimmat
- Parthenope – Napolin kauneus ensi-ilta
- Aleksi Mäkelä ja Häjyt 2 haastattelu
- Häjyt 2 ensi-ilta
- The Gorge dvd
- Risto Räppääjä ja kaksoisolento ensi-ilta
- A Complete Unknown ensi-ilta
- Pyhän temppeliviikunan siemen ensi-ilta
- Film-O-Holic supistaa toimintaansa
- Onnen asiamies ensi-ilta
- Isoäidin miljoonat ensi-ilta