Good Shepherd valkokangas

Kun tarjolla on joukko nimekkäitä näyttelijöitä, Robert De Niro ohjaajan istuimella ja tarina, johon sisältyy mysteerejä, toimintaa sekä hiven romantiikkaa, odotukset ovat korkealla. Good Shepherdilla on kaikki, mitä viihdyttävältä elokuvalta voisi vaatia. Sillä kuitenkin on kaikkea vähän liikaa.

Kun CIAn operaatio Sikojenlahdella vuonna 1961 epäonnistuu, toimiston johtajisto alkaa epäillä, että joku on vuotanut tietoja kuubalaisille. Vuotajaa etsittäessä elokuva käy takaumien kautta läpi CIAn alkuhistoriaa sekä päähenkilön Edward Wilsonin elämän vaiheita. Kolmea limittäistä tarinaa kuljettavan elokuvan kiinnostavuutta syö sen keskeisen näkökulman puuttuminen.

Good Shepherdin ongelmaksi nousevatkin sen moninaiset teemat. Petoksessa eläminen, uskollisuus, salaseurat ja vastuunkantaminen toistuvat monilla eri tasoilla kautta elokuvan, mutta eivät silti vie sitä mihinkään antaen näin tarinan hukkua teemojen käsittelyn joukkoon. Kolmetuntinen elokuva ei ole tohtinut jättää pois juuri mitään ja kahlaakin läpi suunnattoman aineistonsa työläästi. Esimerkiksi salaisuuksille rakennetun elämän pohtiminen olisi voinut toimia yksinään loistavana yhdyssiteenä koko elokuvalle, mutta nyt se jää vain yhdeksi sivujuonteeksi.

Laaja tarina ja alati kasvava henkilögalleria estävät syvällisten henkilöhahmojen syntymisen. Esimerkiksi Edwardin etääntynyttä vaimoa, Margaretia, esittävälle Angelina Jolielle ei tarjota juuri muuta kuin muutama itkukohtaus. Sivuosissa vilahtaa joukko nimekkäitä näyttelijöitä, jotka eivät myöskään pääse taitojaan liiemmälti esittelemään. Matt Damonin Wilson on ainut hahmo, jolle tarina antaa mahdollisuuden kehittyä, mutta rooli jää siitä huolimatta ontoksi.

Vaikka elokuva ei onnistukaan pitämään tarinaansa täysin kasassa, on sen kunnianhimossa jotain ihailtavaa. Kuvauksellisesti se asettuu tarkkailijan asemaan tuoden pieniä yksityiskohtia katsojan näköpiiriin. Aikakausi näkyy niin puvustuksessa kuin lavastuksessakin ja pienien asioiden tärkeys korostuu tarinan myötä. Elokuvan hienoimmiksi kohtauksiksi nousevat hiljaiset hetket, jotka rakentuvat dialogin sijasta katseiden avulla.

Vaikka Good Shepherd monessa mielessä epäonnistuukin, tarjoaa se mielenkiintoisia ajatuksia katsojalleen Yhdysvaltojen ulkomaantiedustelusta. Elokuvan lievä hampaattomuus johtuu sen tavasta käsitellä instituution historiaa kriittisesti, mutta samalla isänmaallisuutta glorifioiden. Juonen jämäköittäminen olisi voinut antaa elokuvalle mahdollisuuden käsitellä samoja aiheita vahvemmalla otteella ja tuonut samalla voimakkaamman jännitteen koko tarinaan.