Naurua epätoivolle

Film-O-Holicin tentattavaksi saapunut ohjaaja ja käsikirjoittaja Aleksi Salmenperä on nuori mies vihreässä maihinnousutakissa. Hänestä ei tule mieleen sliipattu auteur-ohjaaja, vaan jalat maassa -tyyppi. Mies painottaa moneen kertaan, että on itse jäävi arvioimaan teoksiaan.

Salmenperän toinen pitkäelokuva Miehen työ on tulossa teattereihin. Lapsia ja aikuisia oli ensimmäinen, joka keräsi kiitosta ja palkintoehdokkuuksia. Bändeistä sanotaan aina, että se toinen levy on vaikein, mutta Salmenperällä ei ollut hankalaa:

– Tämä oli jälleen niin kuin ensimmäinen elokuva. Aikaa vierähti välissä sen verran paljon. Tämä oli ensimmäinen tämän tyypin ’älpee’. Miehen työ oli prosessina helpompi, tuloksiahan on itse vaikea arvioida. Koin, että menen kohti enemmän itseni näköistä elokuvaa.

Vilpitöntä ja rehellistä

Lapsia ja aikuisia tehtiin simppelillä tyylillä, mutta Miehen työssä asiat pidettiin vielä yksinkertaisimpina. Kuvaustyylissä ja näyttelijäntyössä pyrittiin vilpittömään ilmaisuun ja rehelliseen meininkiin. Salmenperä käytti suurelta osin samaa työryhmää kuin aiemmin.

Tommi Korpela tekee väkevän esityksen pääroolissa. Muutamia vaihtoehtoja oli, mutta Korpelan ja Jani Volasen parivaljakko toimi Salmenperän makuun.

– Leikkaajan ansiota on paljon. Samun (Heikkilä) ja minun maut yhtyivät. Samu on ohjannut toisen kierroksen tuohon päälle, ja sitten yhdessä ollaan ohjattu siihen kolmas kierros.

Miesten ilot ja surut

Miehen työn päähenkilö Juha on kummallinen hahmo. Mies saa potkut betonitehtaalta ja ryhtyy prostituoiduksi salaten kaksoiselämänsä perheeltään. Elokuva ei pyri olemaan mikään realistinen kuvaus gigolon arjesta, vaan tilanne, johon Salmenperä halusi hahmonsa sijoittaa.

Ohjaaja myöntää että ensimmäinen elokuva oli komedia traagisilla sävyillä, kun nyt on kyseessä tragedia koomisilla mausteilla. Nyt Salmenperän mieshahmot eivät ole pelkästään naurettavia, vaan niitä voi myös sääliä:

– Miehille mun on miehenä helpompi nauraa, ja niiden kanssa on helpompi itkeä, kokea tunteita. Naiset jää helpommin etäisiksi. Puhdasta sankaria en pysty miehestä tekemään, mutta ehkä kokeilen nostaa miehen jalustalle ja poljen naiset maan rakoon!

Musta maali mustan päällä ei toimi. Salmenperä halusikin kirjoittaa elokuvaan luvan nauraa henkilöiden epätoivolle.

Häpeä

Elokuvan tarina on lähtenyt häpeän teeman käsittelystä. Jo ennen Lapsia ja aikuisia Salmenperä oli pannut paperille Miehen työn varhaisessa muodossaan. Ohjaaja halusi löytää paikkansa ja äänensä elokuvakentällä.

– Mistä minä haluan kertoa? Minun pitää tässä kirjavassa tekijöiden joukossa löytää joku oma lokero. Lähdin kehittämään tarinaa miehestä, joka epäonnistuu asioissa, missä itse pelkään epäonnistuvani. Eli rupeaa kantamaan vastuuta jotenkin kieroutuneella tavalla, ja itse asiassa pakenee vaan tilannettaan.

Sukupuolten väliset jännitteet ovat Salmenperälle tärkeä aihe, onhan se suuri osa jokapäiväistä elämää:

– En haluaisi millään leimautua parisuhde-elokuvien tekijäksi, mutta ei sille taida mitään voida. Kyllä sitä kautta tutkii ihmisten rajoja.

Sissimainontaa

Ketonen ja Myllyrinne -televisiosarjaa markkinoitiin Youtubessa, ja nyt sama on levinnyt elokuvapuolellekin. Miehen työn nettisivuilta löytyy videoleikkeitä.

– Se oli jonkun idea että laitetaan ne Youtubeen. Vähän sellaista suhinagerillameininkiä.

Musiikkipuolella on mukana nimiartisteja J. Karjalaisesta Kauko Röyhkään. Janne Haaviston levy-yhtiön kautta saatiin kontaktit.

– Jossain vaiheessa tuli ajatus, että kaikki source-musiikki mikä elokuvassa pihisee vaikka autoradioissa, olisi tätä varten tehtyä. Kaikki lähti messiin joita kysyttiin!

Synkkä elämänvaihe?

Seuraavat koitokset ovat ohjaajalla jo ajatuksissa. Lapsista kertova käsikirjoitus on juuri pulpahtanut esiin. Kyseessä on seitsemänkymmentäluvulle sijoittuva tarina lasten ja aikuisten välisestä kuilusta.

– Jos se toteutuu, niin se on näistä kolmesta elokuvasta kaikkein vakavin.

Salmenperä toppuuttelee, ettei aio luotaantyöntävien, itseensä käpertyneiden elokuvien tekijäksi, mutta:

– Mikä milloinkin kiehtoo. Mikä on oma elämänvaihe. Jos on synkeä, rankka ja väsynyt vaihe elämässä meneillään, niin elokuvatkin menee sinne päin. Sitten kun on hilpeätä, niin tulee hilpeätä.