Maalla halataan

Timo Kahilaisen ja Heikki Salon käsikirjoittama Herra Heinämäki & Lato-orkesteri on viihdyttänyt perheen pienimpiä TV2:lla runsaan kymmenen vuoden ajan. Pitkän tv-taipaleen jälkeen Heikki Helan esittämä Herra Heinämäki sekä hänen ladossaan asusteleva Lato-orkesteri ovat ansaitusti päässeet valkokankaalle.

Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiri edustaa Kummeli-mausteilla tehtyä koko perheen elokuvaa, jonka parissa viihtyvät kaikki lapsenmieliset ikään sen tarkemmin katsomatta. Television puolella Heinämäen ja Lato-orkesterin edesottamukset ovat toimineet perheen pienimmillekin, mutta puolitoistatuntisen juonielokuvan kohderyhmänä ovat selkeästi vanhemmat lapset.

Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiriHerra Heinämäen sisarentytär Arska (Adalmiina Pelli) saapuu enonsa luo kesän viettoon. Aluksi verkkainen maalaiselo tuntuu Arskasta tylsältä, mutta vähitellen maalaismaailma alkaa aueta kaupunkilaistytöllekin. Vauhtia käänteisiin tuo tutustuminen naapurissa asuvaan leipurin poikaan (Atte Reunanen). Joku sabotoi maan tunnetuinta kakkuleipomoa ja Arska päättää yhdessä Heinämäen kanssa selvittää asian. Niinpä Heinämäen on haudattava sotakirves leipuri Kakelbergin (Heikki Silvennoinen) kanssa ja miesten erimielisyydet pyyhitään pois halaamalla. Niin – ja kaikkeen liittyy myös leijonatuuliviiri sekä Ruotsin vallan aikainen aarre.

Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiriHeinämäki-elokuvan vahvuus on hyvin kirjoitetussa tarinassa ja osaavissa näyttelijöissä. Tarina pysyy kokonaisuutena kasassa ja omaa juuri sellaista lapsenmielistä seikkailuotetta, jonka ansiosta elokuva rullaa sujuvasti eteenpäin. Aikuisrooleissa nähdään tunnettuja näyttelijöitä ja maamme eturivin koomikkoja. Kummelin ydin eli Silvennoinen ja Kahilainen ovat itse sivurooleissa, mutta miehet ovat silti jälleen kerran täysin suvereeneja. On oikeastaan se ja sama, millaisia vuorosanoja heidän hahmoilleen on kirjoitettu, sillä veijarit päästelevät ne suustaan aina luonnikkaasti liiallisiin ylilyönteihin sortumatta.

Aikuishahmoissa vältetään muutoinkin kohtuullisen onnistuneesti räikeintä ylinäyttelemistä, joka on rasittanut muun muassa Risto Räppääjä -elokuvia. Oikeastaan ainoa aikuishahmo, jonka lässyttävä puhe saattaa pidemmän päälle ärsyttää varttuneempaa katsojaa, on Heinämäki itse. Toisaalta Heinämäen luonne ja olemus kumpuavat tv-sarjasta, jossa hyväntahtoinen ja hieman hömelö persoona toimii hyvin, eikä Helan roolisuoritus elokuvassa ole piiruakaan tv-sarjaa heikompi.

Herra Heinämäki ja leijonatuuliviiriHerra Heinämäki ja leijonatuuliviiri on tv-taustastaan huolimatta täysin itsenäinen elokuva, joka on nimenomaan tehty kokoillan elokuvaksi. Kyse ei ole mistään tv-sarjan materiaalista työstetystä elokuvaversiosta. Tämä näkyy eheänä ja toimivana sekä ennen kaikkea elokuvallisena tarinakokonaisuutena. Lato-orkesterinkin osuudet on kirjoitettu osaksi tarinaa, joten musiikkinumerot eivät ole päälle liimattuja jollotuksia vaan niillä on luonteva paikkansa.

Elokuvan idyllinen maaseutu kauppa-autoineen on kuin tuulahdus vuosikymmenten takaa lapsuuden kesistä. Kyynikko leimaisi sen halvaksi nostalgiaksi, mutta ei maalaiselon autuus ole tehotuotanto-Suomestakaan vielä tyystin kadonnut. Toisten kunnioitus ja auttaminen ovat aina olleet pienempien yhteisöjen voimavara. Auttamisen ja yhdessä tekemisen elämäntapa tuntuu vain kulutuskarnevaalin ja kvartaalitalouden keskellä turhan usein unohtuvan. Heinämäessä inhimillisten perusarvojen puolesta ei paasata vaan tärkeistä asioista puhutaan huumorilla ja seikkailumielellä. Koko perheen elokuvassa se tarkoittaa viihdyttävää onnistumista.

* * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 2,3 / 3 henkilöä




Powered by Preview Networks

Lue myös