Hevisaurukset kankaalle

Hevisaurus on suuren suosion saavuttanut lapsille suunnattu metallibändi, jossa perinteiset kädelliset soittajat on korvattu puhuvilla dinosauruksilla. Yhtye on julkaissut jo useita levyjä ja bändin tarinaa valottavia musikaaleja, joten koko illan elokuva oli tässä vaiheessa vain ajan kysymys.

Solar Filmsin tuottamassa elokuvassa kerrotaan Hevisaurusten tarina luolasta keikkalavoille. Matkan varrelle mahtuu kuitenkin monia mutkia, kuten uuden kotiluolan löytäminen ja vielä munassa asuvan pikkusiskon suojeleminen.

Hevisaurus ja kaanon

Ohjaajaksi valittiin Kummelin Jackpotista - ja Herra Heinämäki -elokuvasta tuttu Pekka Karjalainen, joka piti konseptia metallidinoista mielenkiintoisena.

Kävin katsomassa Hevisaurusta ensimmäistä kertaa livenä Barona-areenalla järjestetyssä joulukonsertissa ja innostuin samantien. Kyseessä oli hyvää musiikkia soittava bändi, joka oli todella visuaalinen ja hahmot lavalla olivat erittäin mielenkiintoisia.

Yhtyeen historiaa on avattu aiemmin kappaleiden sanoituksissa ja teatterimusikaaleissa. Velhovuori, magia ja muut peruselementit on elokuvassa säilytetty, mutta varhaisemmat tarinat eivät Karjalaisen mukaan vaikuttaneet juurikaan elokuvan juoneen.

Ensimmäisellä levyllä julkaistu Syntytarina pyrittiin pitämään tarinassa. On olemassa ryhmä sauruksia, jotka asustavat Velhovuoren uumenissa ja sitten tapahtuu räjähdys ja he kuoriutuvat. Seurasimme sitä tarinaa, joka levyllä on, ja hahmot ja heidän luonteenpiirteensä pyrittiin pitämään samanlaisina kuin lavalla.

Tämä ei ole mainos

Keikkalavoille luotujen Hevisaurusten uudet puvut on suunniteltu elokuvaa varten, jotta ne näyttäisivät paremmilta lähikuvissa. Karjalaisen ehtona projektille oli, että dinosaurukset saadaan näyttämään aidommilta ja niiden kasvoista tehtiin tietokoneanimaation avulla ilmeikkäät.

On helppo tuomita Hevisaurus-elokuva bändin mainokseksi, jonka tehtävänä on saada lapset ruinaamaan uusia levyjä ja t-paitoja ja ties mitä muita oheistuotteita. Ohjaajan vastaus tällaiseen kritiikkiin on yksiselitteinen. Karjalaisen mukaan elokuvaa ei ole tehty bändin mainokseksi.

Vaikka levy-yhtiö Sony on ollut mukana musiikin puolesta ja uudella levyllä on leffasta biisejä, niin missään vaiheessa levy-yhtiö ei ole lähtenyt meiltä pyytämään elokuvaa. Rehellisesti sanoen tämä on ihan oma tuotoksensa. Molemmat tietenkin tukevat toisiaan. Bändin keikkaileminen on hyvää markkinointia meille ja elokuva heille, mutta kumpikaan ei ole kummankaan mainos.

Hiukan yllättäen elokuvassa heviä soittavista sauruksista on myös yllättävän vähän heviä. Ohjaajan mukaan tämäkin on tietoinen ratkaisu.

Koetimme välttää sitä, ettei tämä ole ihan musikaalielokuva eikä musiikki ole liian isossa roolissa. Yritimme saada ne balanssiin. Käsikirjoituksellisesti on vaikea päättää, kuinka paljon musiikkia on hyvä määrä. Se on taiteilua, että kuinka paljon musiikkia tällainen elokuva kestää.

Valmiissa elokuvassa ei ole paljonkaan musikaalielementtejä vaan jätkät – tässä tapauksessa saurukset – soittavat silloin, kun saavat käteensä soittimia. Tarinan pitää johtaa niihin tilanteisiin, missä on mahdollista esittää musiikkia eikä miettiä, mihin kohtaan elokuva kaipaisi biisiä.

Seuraavaksi Pekka Karjalainen palaa toisen työnsä pariin äänisuunnittelijaksi, jossa sarkana on uusi tuleva Rölli-elokuva. Hän myös kertoo työstävänsä käsikirjoitusta komediaelokuvaan, josta kuullaan mahdollisesti lisää myöhemmin.

Lue myös