Kummeli Kultakuume kotikatsomo

Kotimainen komedia saa varmasti monen itseään kunnioittavan elokuvanystävän ahdistumaan. Lukuisat suomalaisen televisiokulttuurin komediahahmot ovat aina aika ajoin vilistäneet valkokankaille. Osa näistä tekeleistä on ansainnut yleisön hyväksynnän, mutta harva kriitikoiden ylistystä. Uunot, Pekot, Vääpeli Körmyt ja Kummelit ovat taanneet viime vuosien suomalaisen elokuvanautinnon joitakin kotimaisen kentän vakavampia yrityksiä lukuunottamatta. Junttikomedia uppoaa junttikansaan. Mutta miksi junttikomediat ovat pääsääntöisesti olleet elokuvallisestikin juntteja: televisiosarjojen sketsit ja visuaalinen ilmaisu on huitaistu muitta mutkitta valkokankaalle sen enempiä miettimättä. Muuta kuin helppoa rahastusta? Kotimaisen komedian tekijöiltä on tuntunut uupuvan kokonaan kunnianhimo edes yrittää elokuvallisesti hitusen vertaakaan ansiokkaan tekeleen tekoa.

Televisiossa viime vuosina huippusuosituksi tullut koomikkoryhmä Kummeli on työstänyt uuden elokuvan, Kummeli Kultakuume, jonka huumori oli Kummelin tuntien jopa paikoin hieman hillittyä. Amerikkalaiset naamanvääntely- ja ihmissuhde-komediat sekä kotimaiset hääsit ovat viime aikoina puuduttaneet komedian genrestä elokuvallisesti mitäänsanomattoman "suurelta yleisöltä rahat pois" -lajityypin muutamia brittipoikkeuksia lukuunottamatta (esim. Career Girls / Uranaisia ja The Full Monty / Housut pois!) Niinpä on ilahduttavaa nähdä kotimainen komedia, jossa juuri hulvattomalla grazy-huumorillaan ansioitunut Kummeli-poppoo on viitsinyt pitää televisiosketsiensä ylihöyryiset mölyt mahassaan.

Kummelin ensimmäinen elokuvayritelmä, Kummeli Stories, oli pelkästään televisiosketsien varaan rakennettu teelmys, jonka elokuvalliset ja tarinalliset ainekset mahtuivat postimerkin taakse. Nyt tämä uusin Kummeli-elokuva, Kummeli Kultakuume, on jo monta askelta kunnianhimoisempi ja elokuvallisempi komedia: irtosketsit on unohdettu, koomikot eivät paahda ilveilyään talla pohjassa ja elokuvaan on onnistuttu sisällyttämään jopa juonellinen tarina sekä sokerina pohjalla visuaaliseen kerrontaankin on viitsitty panostaa ainakin hieman.

"Kummeli Kultakuume" alkaa suomalaisessa elokuvassa harvinaisemmalla ilmakuva-ajolla Lapin jylhissä maisemissa. Mustavalkoinen intro kuvaa kolmen kullankaivajan toimia toisen maailmansodan ajan Lapissa, kunnes kuva leikkaa vuoteen 1984 ja mielisairaalaan. Heikki Silvennoinen esittää Elmeri Hautamäkeä, mielisairaalaan suljettua miestä, joka tietää isänsä Kyrpä-Joosepin Lapin erämaahan kätketystä kulta-aarteesta. Elmeri saa ylipuhuttua Heikki Helan esittämän mielisairaalahoitaja Janne Petteri Bromanin avustamaan pakoretkeään luvaten Bromanille osuuden kulta-aarteesta. Pakomatkastahan muodostuu ohdakkeinen ja kaksikko törmääkin tahtomattaan elintarviketehtaalta potkut saaneihin kulmakunnan häiriköihin Timo Kahilaisen esittämään Dilleen ja Heikki Vihisen tulkitsemaan Jönssiin. Ja näin sattuman kaupalla yhteen sovitettu nelikko aloittaa hikisen road-matkansa Lapin kulta-aarteelle kintereillään rahanahne mielisairaalan väki ja loppujen lopuksi myös natsit.

© 1997 Solar Films

Kummelimiehet Heikki Silvennoinen, Heikki Hela ja Timo Kahilainen seikkailevat niin takavuosien kullankaivajina kuin 80-luvun raggareina elokuvassa Kummeli Kultakuume.

© 1997 Solar Films

Positiivinen yllätys

Kummeli Kultakuumeen tarina on kotimaiseksi komediaksi rikas. Eipä silti elokuvan tarinaa ja juonta mitenkään kummallisena voi pitää, mutta se on tuskin ollut tekijöittensä tarkoituskaan. Kummeli Kultakuumeen tarina rakentuu kahdelle eri ajankuvalle: menneeseen kullankaivajien aikaan ja elokuvan 80-luvun nykyisyyden aikaan. Elokuvassa nivotaan tarinan henkilöt kohtalaisen sujuvasti yhteen tarkoituksellisesti karrikoiden. Kummeli Kultakuume irvistää ironisesti toiminta-seikkailu-roadmovie kliseille. Vaikka elokuvan huumorin ja komedian ilmentymistä voi pitää Kummelien tv-sarjaan verrattuna hillittynä, niin ei se aito Kummeli-huumori ja hupaisat tyypit ole mihinkään kadonnut, tällä kertaa vain tuo huumori on puettu vähemmän melskaavaan muotoon. Siitä, että elokuva pysyy kohtuullisen hyvin kasassa, on varmasti paljolti kiittäminen ohjaaja Matti Grönbergiä ja hitusen kunnianhimoisemmasta visuaalisesta ilmeestä kuvaaja Petri Rossia ja leikkaaja Kauko Lindforsia.

Kun Kummeli-elokuvasta on kyse, niin Kummeli-ryhmän luomilla persoonallisilla henkilöhahmoilla on pääosa elokuvassa: Heikki Silvennoinen, Timo Kahilainen, Heikki Hela ja Heikki Vihinen muodostavat elokuvan huumorin punaisen langan lisänään suomalaiset pitkän tien koomikot kuten Jukka Puotila, Aake Kalliala, Vesa Vierikko, Tapio Liinoja ja Vesa-Matti Loiri hupaisasti ökyrikkaana homoparonina.

Sosiaalista naureskelua

Elokuvateattereissa elokuvan nähneille Kummeli Kultakuume, varsinkaan tarinana, ei videolla tarjoa enää kovinkaan paljoa uutta. Hyvän komedian tuntee siitä, että se jaksaa innostaa katsomaan ja nauramaan toiseenkin kertaan. Kummeli Kultakuume ei sitä välttämättä tee. Elokuva on kertakäyttönaurua, paitsi suurimmille Kummelin ystäville. Toisaalta Kummeli Kultakuume on myös ideaalia videomateriaalia, sillä tällaisten elokuvien sosiaalinen tilaus on elokuvallisia arvoja huomattavampaa. Kummeli-huumorille nauraa vapautuneemmin kavereiden keskuudeessa kuin yksinään kriittisenä katsojana.

Tällaisten elokuvien arvioinneissa joutuu aina kysymään itseltään kritiikin perusteita. Kuka tahansa voi tuomita Kummeli Kultakuumeen kaltaiset elokuvat älyttömiksi suuren yleisön naruttamisiksi, mutta siitähän näissä elokuvissa on juuri kyse. Vaikka Kummeli Kultakuumessa on parannettu visuaalista kerrontaa tarinaa eteenpäin vievänä elementtinä, ei elokuvasta ole yritetty löytää mitään elokuvallisuuden suurta funktiota. Kummeli Kultakuume on vitsi ja sinällään hassulla tavalla kunnioitettava sellainen, kun vertaa tekelettä muihin kotimaisiin komedioihin ja ennen kaikkea aikaisempaan Kummeli-tuotantoon. Kummeli Kultakuume on katsomisen arvoinen vitsi.