Katu-uskottava elokuva kehitysvammaisista

Kehitysvammaliiton tiedotuspäällikkö Anneli Puhakka sai neljä vuotta sitten idean kehitysvammaisten nuorten elämästä kertovasta elokuvasta. Ohjaaja Pekka Karjalainen, joka oli aiemmin tehnyt televisiolle elokuvan cp-vammaisten seksiongelmista, pyydettiin ohjaajaksi ja Leena Virtanen käsikirjoittajaksi. Peruslähtökohta oli, että kehitysvammaiset ovat itse mukana niin elokuvan suunnittelussa, käsikirjoittamisessa kuin toteutuksessakin. Parinkymmenen hengen ryhmä kokoontui parin vuoden ajan ideoimaan elokuvaa, kooten tarinoita kehitysvammaisten elämästä ja muokaten niitä käsikirjoitukseksi.

Meitä oli sellainen neljän hengen tiimi lopussa, ammattimainen käsikirjoittaja Leena Virtanen, minä yhtenä ja Sami Helle sekä Sirkka Leikola olivat kehitysvammaiset lukijamme, jotka kommentoivat kaikkia käänteitä, joita Leena sinne kirjoitti.

Kehitysvammaisilta itseltään sekä heidän vanhemmiltaan tulleen palautteen mukaan elokuva on realistinen ja "katu-uskottava". Nuorisolle suunnattu elokuva kertoo nuorista aikuisista, heidän itsenäistymispyrkimyksistään ja ongelmistaan rahan, rakkauden, työn ja asumisen kanssa. Näkökulma vain on hieman erilainen. Kehitysvammaisuus saattaa herättää joissakin ennakkoluuloja mennä katsomaan elokuvaa.

Yllättävän vähän olen kohdannut ennakkoluuloja. Meillä oli koeyleisönä Hämeenkyröstä tullut bussilastillinen koululaisia, ja nuorempien poikien oli ehkä vähän vaikea käsitellä asioita, kuten kehitysvammainen ja seksuaalisuus. Sellaiseen olen törmännyt elokuvaa esitettäessä maailmalla, että saako tälle nauraa? Meidän mielestä saa, ja pitääkin.

Elokuvassa esiintyy sekä ammattinäyttelijöitä että kehitysvammaisia amatöörinäyttelijöitä. Elokuvassa Lissua näyttelevä Inkeri Kivimäki harjoitteli noin vuoden kehitysvammaisten näyttelijöiden kanssa repliikkejä, joten elokuvaa filmattaessa kaikki olivat hyvin valmentautuneita ja osasivat repliikkinsä ulkoa. Filmaaminen sujui normaaliin tahtiin, sen sijaan rahoitusta ei ollut helppoa saada.

Rahoitusta ei missään nimessä ollut helppo saada. Tässä tapauksessa tuottajan kanssa aistimme, ettei tähän uskottu. Saimme hirveän vähän rahaa tähän, tämä on todella pienen budjetin elokuva. Itse tykkään kyllä pienellä ryhmällä tekemisestä. Rahoituspäätökset tulevat myös todella hitaasti, saimme viimeisen rahoituspäätöksen vasta kolme viikkoa ennen kuvausten alkua. Omalla riskillä olimme tietenkin valmistelleet.

Elokuvassa esiintyy myös kehitysvammaisten nuorten omia bändejä. Alun livetaltiointi on kuvattu Savoyssa Resonaari soi -tapahtumasta. Andorrassa järjestetään myös marginaaliklubi-iltoja, joissa kehitysvammaisten omat bändit esiintyvät. Elokuvaan on lavastettu tällainen Andorran klubi-ilta, jossa esiintyy punk-bändi Pertti Kurikan Nimipäivät. Elokuvassa on myös melko rankkoja kohtauksia. Tämä oli syy, miksi toista pääosaa eli Suskia näytteli ammattinäyttelijä Elena Leeve.

Lue myös