Sherlock Holmes: A Game of Shadows valkokangas

Maailman paras etsivä Sherlock Holmes on yli satavuotisen historiansa aikana esiintynyt Arthur Conan Doylen alkuperäisten novellien lisäksi sadoissa adaptaatioissa ja uusissa tarinoissa. Tällä hetkellä hahmo on voimissaan kahdessa hyvin erityylisessä sarjassa. BBC:n mainio Holmes-sarja siirsi tapahtumat nykypäivään ja keskittyi Sherlockin ylivoimaiseen päättelykykyyn ja rikosten selvittämiseen.

Guy Ritchien vuonna 2009 ohjaama elokuvaversio puolestaan kuvasi Sherlockin toimintasankarina. Tästä huolimatta hahmo oli uskollisempi Doylen novelleille kuin monet perinteisemmät adaptaatiot. Robert Downey Jr. oli kuin luotu näyttelemään eksentristä ja epäsosiaalista etsivää. Downey Jr:n ja uskollista apuria, tohtori Watsonia esittävän Jude Law’n välinen suhde oli elokuvan parasta antia. Tarinaltaan elokuva oli heiveröinen.

Jatko-osa Game of Shadows on juuri sellainen kuin popkornielokuvan jatko-osan tulisi olla. Edellisen osan parhaisiin puoliin keskitytään enemmän ja huonoja puolia on korjattu. Holmesin ja Watsonin bromanssi on nyt entistä oleellisempi osa elokuvaa. Watson on menossa naimisiin, mitä Holmes ei pysty käsittelemään. Pahaksi onneksi Holmesin arkkivihollinen Moriarty on ottanut Watsonin maalitaulukseen, mikä tarkoittaa että rauhallisen avioelämän voi unohtaa.

Vain muutamassa Doylen tarinassa esiintynyt professori Moriarty on sittemmin noussut kuuluisimmaksi Holmesin vastustajaksi. Hahmon ensiesiintyminen oli novellissa Viimeinen tapaus, jota Doyle alunperin suunnitteli viimeiseksi Holmes-tarinaksi, mutta perui myöhemmin päätöksensä. Game of Shadows on ottanut mukaan elementtejä tuosta tarinasta, vaikka juonikuviot ovatkin käsikirjoittajien keksimiä.

Elokuvan käsikirjoittaneet Kieran ja Michele Mulroney ovat saaneet aikaan paljon jäntevämpää jälkeä kuin ensimmäisen osan käsikirjoittajat. 1800-luvun loppuun sijoittuva tarina ottaa hyvin huomioon aikakauden jännitteet, jotka myöhemmin johtavat ensimmäiseen maailmansotaan.

Elokuva tosin alkaa päämäärättömästi, mikä saa jo pelkäämään pahinta. Anarkistit räjäyttelevät pommeja ympäri Eurooppaa, Holmes nitoo johtolankoja yhteen ja huomaa professori Moriartyn jotenkin liittyvän tapahtumiin. Siinä samassa hankkiudutaan eroon ensimmäisen osan väkinäisesti toteutetusta Holmesin naissuhteesta Irina Adlerin (Rachel McAdams) kanssa.

Liian pitkästä ja epätasaisesta alusta siirrytään kuitenkin hyvin rytmitettyyn ja toimivasti kirjoitettuun seikkailuun, missä ei haahuilla eikä anneta toimintakohtausten varastaa show’ta. Toimintaa on kyllä paljon, kuten huumoriakin, mutta nämä kohtaukset ovat tiukasti juoneen sidoksissa. Ja se juonikin on aika näppärä, vaikka koko ajan paahdetaan täysillä eteenpäin ja välillä överiksikin. Elokuva antaa myös paljon tilaa hahmoille. Hienoa on sekin, että loppuhuipennus ei koostu yhä isommista räjähdyksistä, vaan Holmesin kirjaimellisesta ja vertauskuvallisesta shakkipelistä Moriartyn kanssa. Elokuvassa Moriarty rakennetaan Holmesin peilikuvaksi. Hän on yhtä älykäs kuin Holmes, mutta keskittää mielenkiintonsa vain eri asioihin. Koko elokuvakin on oikeastaan iso shakkipeli, jossa Moriarty on jatkuvasti lähellä voittoa.

Game of Shadows on myös visuaalisesti toimiva. Esimerkiksi kokonaan hidastuksilla toteutettu pakenemiskohtaus elokuvan loppupuolella on juuri toteutuksensa ansiosta erittäin jännittävä ja tunnepitoinen. Ensimmäisestä osasta tutut tappelukohtaukset, joissa näytetään tappelu aluksi Holmesin päättelyketjuna ja toistetaan sitten tosiaan tapahtuvana, on toteutettu onneksi mielikuvituksekkaammin kuin aiemmin.

Siitä ei pääse mihinkään, että Game of Shadows on miesten elokuva ja naiset jäävät lehdelle soittelemaan. Watsonin vaimon lisäksi ainoa naishahmo on Noomi Rapacen näyttelemä mustalaisennustaja. Rapace näyttelee hyvin, mutta jää Law’n ja Downey Jr:n jalkoihin jo käsikirjoituksenkin puolesta. Elokuvan mieskuva on kuitenkin valovuosia mielenkiintoisempi ja vapautuneempi kuin Hollywoodin toimintaelokuvien yleensä. Holmesin ja Watsonin keskinäisestä suhteesta ei voisi enää paljon selkeämmin vihjailla, etenkin kun Holmesin oma naissuhde on onneksi unohdettu.

Oman vivahteensa tuo Stephen Fry, joka näyttelee Holmesin veljeä Mycroftia. Eräässä kohtauksessa hän tokaisee Watsonin vaimolle voivansa jotenkuten tajuta Watsonin arvostuksen rouva Watsonin sukupuolta kohtaan. Huomionarvoista onkin, että nämä normien ulkopuoliset hahmot ovat elokuvan sankareita, eikä Moriartystakaan rakenneta negatiivista hahmoa ulkonäön tai käyttäytymisen kautta.

Game of Shadows on siis kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi. Hyvin kirjoitettu ja hahmovetoinen toiminta on harvinaista herkkua. Vielä kun hahmot eivät ole niitä kliseisimpiä, elokuva on vuoden parhaita viihde-elokuvia.