Täältä tulee Myyrä valkokangas

Marraskuun 30. päivänä kuollutta Zdenek Mileriä voisi pitää Euroopan tai ainakin entisen itäblokin Walt Disneynä. Miler ei luonut Disneyn kaltaista viihdeimperiumia, mutta hänen luomansa Myyrä-hahmo tunnetaan Mikin ja Akun tavoin ympäri maailmaa. Pikkulapsille suunnattujen animaatioiden sarjassa Myyrä on klassikko.

Tavallaan Milerin Myyrä on Disneyn perillinen. Nuorena animaattorina Miler sai silloisessa Tsekkoslovakiassa tehtäväkseen tehdä lapsille suunnatun piirroselokuvan, joka kertoisi kankaan valmistuksesta. Disneyn elokuvien innoittamana Miler päätti käyttää eläinhahmoja ja kompastuessaan kävelyllä myyrän kekoon, hän sai idean animaation päähahmosta. Ensimmäinen Myyrä-elokuva Kuinka myyrä sai housut valmistui vuonna 1957 ja se palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla hopeisella leijonalla. Sittemmin Myyrä-elokuvia on tehty yli 60 ja Suomen televisiossa niitä on esitetty 1970-luvulta lähtien.

Myyrien hienous piilee mestarillisessa kuvakerronnassa. Elokuvissa ei ole puhetta, kertojaääntä tai selittäviä tekstejä. Tarinat ovat kuvallista kerrontaa puhtaimmillaan, mikä lienee pääasiallisin syy animaatioiden suureen suosioon. Kuvien lukeminen ja ymmärtäminen on ihmisillä kirjoitettua kieltä universaalimpi ilmiö, ja vaikka jotkut amerikkalaistutkijat ovat viime aikoina muuta väittäneetkin, lapset alkavat hahmottaa liikkuvaa kuvaa jo vuoden iässä ja ymmärtää sen merkityksiä. Näkö on ihmisen aisteista paras ja ihminen jäsentää maailmaa pitkälti kuvallisen informaation perusteella, ja tämä jäsentäminen alkaa kehittyä varhaisessa lapsuudessa. Jopa alle parivuotias lapsi pystyy yllättävänkin hyvin seuraamaan juonellista tarinaa, kun se on kerrottu kuvilla.

Toinen Myyrä-elokuvien vahvuus on niiden tarinasisällöissä. Tarinat ovat yksinkertaisia ja Myyrän maailmankuva sekä asioihin reagoiminen tapahtuu paljolti lapselle helposti samaistuttavasta näkökulmasta. Lisäksi Myyrä on erittäin empaattinen ja Myyrä-elokuvat yhdistävä teema punoutuu toisten vastikkeettoman auttamisen ympärille. Myös luonnon ja oman elinpiirin kunnioitus ovat monissa tarinoissa vahvasti läsnä. Myyrä-elokuvien hyväntahtoisuudesta tehdyt tulkinnat sosialistisen ideologian välittäjinä voi ohittaa samanlaisena humpuukina kuin Aku Ankan housuttomuudesta valittamisen.

Hienon kuvallisen kerronnan ja hyvällä tavalla naivistisen tarinamaailman yhdistäminen ovat taanneet Myyrä-elokuville sukupolvesta toiseen kantavan suosion. Taustalla on myös se tosiseikka, että pari–kolmevuotiaille soveltuvia animaatioita on vähän. Digitaalinen nykytuotanto on pääosin katsomiskelvotonta kuraa ja lsd-trippiä muistuttavan Teletappi-psykedelian soveltuvuus pienille lapsille on aiheellisesti asetettu kyseenalaiseksi, sillä niissä ei ole juuri minkäänlaista kerronnallista ulottuvuutta. Myyrän viitoittamaa kuvallisen kerronnan perinnettä on lasten animaatioissa jatkettu oikeastaan vain Pinguissa, joiden hienoinen anarkistisuus erottaa ne kuitenkin hyväntahtoisista Myyrä-tarinoista.

Myyrät soveltuvat erittäin hyvin lapsen ensimmäisiksi elokuviksi ja niiden tuomista elokuvateatterilevitykseen voi pitää pienenä kulttuuritekona. Suurella kankaalla Myyrä-animaatioiden värikylläinen maailma ja perinteisen animaation liikkeen pehmeys pääsevät täysiin oikeuksiinsa. Animaatioina Myyrät vetävät vertoja Disneyn klassisen kauden mestarinäytteille.

Nyt teattereissa nähtävä Täältä tulee Myyrä on koostettu aiemmin jo dvd:llä julkaistuista Myyrä-elokuvista. Lyhytelokuvat on sidottu toisiinsa hieman kankeasti kameratarinan kautta ja keinotekoinen sidostarina on oikeastaan tarpeeton, sillä lyhytelokuvat toimisivat sellaisenaan peräkkäin esitettyinä. Yli kuuteenkymmeneen elokuvaan lukeutuu myös pidempiä tarinoita, jotka olisivat toimineet valkokankaalla yksinäänkin, kuten Myyrä ja kivinen metsä tai huikea Myyrä ja uni. Toisaalta lyhytanimaatioiden sykli soveltuu pienimmille lapsikatsojille parhaiten ja valkokangaskoosteessa on tarjolla hienoja Myyrä-elokuvia, kuten Myyrä ja vihreä tähti sekä Myyrä ja puskutraktori.