Kummeli alivuokralainen valkokangas

Alivuokralainen perustuu Timo Kahilaisen ja Heikki Vihisen kirjoittamaan samannimiseen näytelmään, joka on Tampereen Teatterissa ollut valtava menestys. Tylsä ja toimimaton farssi tuskin kerännee yli sadantuhannen yleisöä, joten lähtökohta elokuvasovitukselle on varmasti ollut otollinen. Teatterin lavalla farssin kaltaisen näytelmän voimavara kuitenkin kumpuaa paljolti vuorovaikutuksesta yleisöön, ja elokuvassa tätä voimavaraa ei ole käytettävissä.

Ja juuri tähän Alivuokralaisen elokuvaversio kompastuu. Hahmoilta ja tapahtumilta uupuu elävän yleisön antama energia. Valkokankaalla farssi latistuu hengettömäksi sekoiluksi.

Kaksi vannoutunutta poikamiestä (Heikki Silvennoinen ja Mikko Kivinen) joutuvat tukalaan tilanteeseen, kun heidän uusi vuokraisäntänsä (Heikki Hela) korottaa hulppean asunnon vuokran tähtitieteelliseksi. Vuokrankorotuksesta selvitäkseen kaverukset joutuvat majoittamaan asuntoonsa vuokraisännän mummon (Tuija Ernamo) ja ottamaan vielä alivuokralaisenkin, homon sisutussuunnittelijan (Timo Kahilainen). Ja monenmoista sivuhahmoa riittää värittämään tarinaa eikä sattumuksille ja kommelluksille tunnu löytyvän loppua ollenkaan.

Elokuvaversioon tarinaa on laajennettu ja henkilöhahmoja lisätty. Seurauksena on laiskasti etenevä ja sekava kokonaisuus, johon hahmojen vähäinenkin komediallinen potentiaali hukkuu kokonaan. Liika on liikaa.

Aiempien Kummeli-elokuvien vahvuuksia ovat olleet hersyvät henkilöhahmot. Nyt tekijät ovat luottaneet kovin stereotyyppisiin hahmoihin, joiden ympärille rakennettu huumori ei nouse lentoon oikein missään vaiheessa. Vitsien vääntäminen mummoista, kapiaisista ja sisustavista homoista ei ole erityisen onnistunutta, vaikka Kummeli-huumorissa ei varsinaista pahanilkistä pilkettä ole koskaan ollutkaan.

Elokuvan tekniseen toteutukseen on panostettu ja idearikkaus on kukkinut alkutekstien verran. Toukkavitsin jatkaminen tarinaa jaotteleviin väliruutuihin on kuitenkin oudon tarpeetonta saman idean toistoa ja ennen kaikkea moinen ratkaisu hajottaa entisestään elokuvakerronnan sujuvuutta.

Kummeli on omintakeisella ja idearikkaalla huumorillaan ansainnut kiistatta paikkansa suomalaisessa huumoriviihteessä, mutta mikään idealamppu ei loista ikuisesti.