Hellboy II: The Golden Army valkokangas

Muutaman vuoden kuluttua ilmestyvään Hobitti-filmatisointiin olisi tuskin voitu valita osuvampaa ohjaajaa. Guillermo del Torolla on roppakaupalla mielikuvitusta ja visuaalista taituruutta sekä viehtymys satuihin ja tarinankerrontaan. Sekä englannin- että espanjankielisiä elokuvia tekevä ohjaaja on vähitellen saanut Hollywoodinkin puolella sananvaltaa. Englanninkieliset isomman rahan projektit alkavat olla lähes yhtä persoonallisia kuin pienemmällä rahalla tehdyt espanjankieliset.

Hellboy II: The Golden Army on tästä hyvä esimerkki. Jatko-osa del Toron itsensä neljä vuotta sitten tekemälle sarjakuvafilmatisoinnille on rentoutuneempi ja mielikuvituksekkaampi kuin edeltäjänsä, ja suoraviivaista toimintaa on onneksi vähemmän. Enemmän tilaa on annettu suoraan sarjakuvasta kumpuavalle huumorille, hahmoille sekä kansantaruista ja mytologioista ammentavalle tarinalle.

Olennaista tässä onnistuneessa adaptaatiossa on , että huumoria ja satujen sekä myyttien sävyttämää maailmaa ei ole unohdettu. Nimikkosankari Hellboy on punainen, sarvekas ja hännällinen pirulainen, jonka valkokangasversiossa on säilytetty teinimäinen ja itsepäinen luonne. Muita päähahmoja ovat Abe Sapien, humanoidin ja sammakkoeläimen risteytys sekä Liz Sherman, Hellboyn tyttöystävä ja pyrokineetikko. Elokuvan kenties hauskimmassa kohtauksessa Hellboy ja Abe vetävät kunnon kännit sydänsurujen takia.

Kauhua ja fantasiaa hengittävä del Toro on tiiminsä kanssa luonut häkellyttävän hienoja hahmoja sekä tapahtumapaikkoja tarinalle. Pelkästään Brooklynin sillan alla sijaitsevaan peikkotoriin on käytetty enemmän mielikuvitusta kuin moneen elokuvaan. Hienoja visuaalisia oivalluksia elokuvassa riittää. Mainita voisi esimerkiksi alun eeppisen taustatarinan, joka on toteutettu puunukkehahmojen kautta. Tai elokuvan lopettavan lyhyen pysäytyskuvan, jota ilman viimeisen kohtauksen sävy olisi täysin erilainen.

Tarina valtaa tavoittelevasta haltijaprinssistäkään ei ole pelkkä hyvän ja pahan painiottelu. Mustavalkoisuudet vältetään ja tuodaan sen sijaan esille myyteille ominaista traagisuutta. Valitettavan vähälle huomiolle jää ennakkomateriaalissa mainostettu Hellboyn sisäinen kamppailu häntä pelkäävän ihmiskunnan ja fantasiamaailman välillä. Ovathan Hellboy ja hänen työkaverinsa friikkejä ja hylkiöitä muun maailman silmissä, ja tätä tai jotain muuta sivujuonta syventämällä olisi voitu luopua turhista toimintakohtauksista. Nykymuodossaankin Hellboy II on kuitenkin ilahduttavan vapaa genren kliseistä, joten turhanpäiväiset mätkinnätkin kestää kaiken muun vuoksi.

Paikoittainen kiireen tuntu häiritsee kuitenkin. Elokuvassa on liikaa sinällään toimivia sivujuonia, joita loppujen lopuksi ei kehitellä tarpeeksi kun pitää jo ehtiä seuraavaan kohtaukseen. Edellinen osa parantui huomattavasti dvd:llä ilmestyneestä ohjaajan versiosta, mutta tällä kertaa teatteriversio taitaa olla juuri sellainen kuin del Toro haluaa.

Nuo ovat kuitenkin pieniä valituksen aiheita, kun kokonaisuutena Hellboy II: The Golden Army on erittäin toimiva viihde-elokuva ja sarjakuvafilmatisointien parhaasta päästä. Täytyy kuitenkin toivoa, että del Toro ei jää megaelokuvien vangiksi, kuten moni kohtalotoverinsa, parhaimpana esimerkkinä Peter Jackson. Neljä vuotta kestävän The Hobitin ja sen jatko-osan tekemisen myötä muutama kiinnostava hanke siirtyi jo vuosiksi eteenpäin, kuten Lovecraft-filmatisointi Hulluuden vuorilla. Olisi sääli jos tuo tai del Toron espanjankieliset projektit unohtuisivat menestyksen myötä.