Don Jon valkokangas

Kukapa olisi uskonut, että Kolmas kivi auringosta -sarjan (1996–2001) teini-idoli Joseph Gordon-Levittistä tulisi yksi Yhdysvaltojen johtavista indietähdistä. Mysterious Skinin (2004) ja (500) Days of Summerin (2009) kaltaisista indieleffoista Christopher Nolanin Inceptioniin (2010) ja Yön ritarin paluuseen (2012) noussut näyttelijä on muokannut määrätietoisesti omaa uraansa roolivalinnoillaan ja on nyt ottamassa ensi askeleensa ohjaajana. Gordon-Levittin ensimmäisen kokopitkän elokuvan Don Jonin aihevalinta ei ole helpoimmasta päästä, eikä pornoaddiktiosta kertova ihmissuhdekomedia ole välttämättä aivan kaikkien makuun.

Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina Don Jonin (Gordon-Levitt) elämässä. Kovan luokan naistenmiehen ja pornon suurkuluttajan päivärutiinit tulevat kuitenkin tiensä päähän, kun kuvioihin astuu vaikeasti tavoiteltava Barbara (Scarlett Johansson). Pian Jon huomaa siirtyneensä takaisin koulunpenkille ja suunnittelevansa yhteistä tulevaisuutta unelmiensa tyttöystävän kanssa. Todellisuus ei kuitenkaan vedä vertoja aikuisviihteen tuottamille epärealistisille odotuksille, ja pornosta luopumisesta tuleekin pian koetinkivi pariskunnan suhteelle. Perspektiiviä pornokuvaston todenmukaisuudelle antavat kurssikaveri Estherin (Julianne Moore) kanssa käydyt keskustelut.

Don Jonin suhde pornoon ja seksiin on yllättävän tasapainoinen. Se katselee kriittisellä silmällä pornoistuvaa mediaa, mutta ei lähde silti tuomitsemaan pornonkuluttajia. Jonin kohdalla kulutus ei ole satunnaista, vaan se on vallannut hänen arkensa ja ihmissuhteensa. Pornokuvasto rinnastetaan visailuohjelmien, mainosten ja naistenlehtien kuvastoon, jotka vaikuttavat taustalla jokapäiväiseen elämään ja seksuaalisuuden rakentumiseen. Don Jonin kriittisyys on pikemminkin kysymyksiä herättävää kuin tuomitsevaa, ja tässä elokuvan kevyen humoristinen ote nousee tärkeään osaan.

Toisissa käsissä komedia pornoaddiktiosta olisi voinut saada hyvin erilaisen käänteen. Don Jon käsittelee aihetta hyvin kypsällä otteella. Sen huumori osuu usein pornon rakennetun seksuaalisuuden ja tosielämän tilanteiden väliseen maastoon. Huumori onnistuu välttämään suurimmat kompastuskivet ja käsittelemään aihettaan aikuismaisesti. Sen tarkoitus on kyseenalaistaa, ei kerätä helppoja nauruja. Myös käsikirjoituksesta vastaava Gordon-Levitt on onnistunut löytämään tasapainon hauskan ja älyllisen huumorin välillä.

Don Jon on hyvin mietitty kokonaisuus. Sen rakenne on hyvin rytmitetty ja se käyttää visuaalista maailmaansa hallitusti. Kertautuvat kuvalliset ja äänelliset teemat kuljettavat tarinaa eteenpäin eivätkä jää pelkiksi muodolla kikkailuksi. Don Jon on outolintu romanttisten komedioiden kentällä, mutta se on myös vahva ja rohkea esikoisohjaus, joka jättää katsojansa odottamaan, mitä Joseph Gordon-Levitt tekee seuraavaksi.