Naisen koti-ikävä ja vaikeat valinnat

Pihalla on romanttinen draamakomedia saksalaisesta Laurasta (Sibel Kekilli), joka muuttaa Tampereelle miehensä Arton (Teemu Palosaari) työn perässä. Aviomies on kuitenkin jatkuvasti poissa ja Lauralla on vaikeuksia tutustua uusiin ihmisiin vieraassa maassa. Yksinhuoltajaäitien ryhmän kautta hän tapaa lapsia päiväkerhossa leikittävän Teron (Mikko Leppilampi). Ongelmat alkavat, kun kaksikko ihastuu toisiinsa ja Arto saa tietää syrjähypystä. Lauran pitää valita kiireisen aviopuolisonsa ja huolettoman poikamiehen väliltä.

Rennosti ja hyvin resurssein

Ohjaaja Toni Laineen elokuvaa varten kirjoittamien saatesanojen mukaan ”hyviä asioita tapahtuu silloin kun on rento”. Hänen mukaansa ne eivät kuitenkaan viittaa itse elokuvan sisältöön:

– Se liittyy enemmän siihen tekemiseen. Silloin kun pakkoyrittäminen loppuu, asioita tapahtuu pakottamatta ja ne tunnistaa heti hyviksi. Jos yrittää tehdä mitä tahansa väkisin, siitä ei tahdo tulla mitään.

Suomalais-saksalainen yhteistuotanto Pihalla on Laineen ensimmäinen pitkä elokuva. Tämä kertoo, ettei kokopitkän teoksen ohjaajan tehtäviin siirtyminen ollut kuitenkaan liian haasteellista. Päinvastoin, Laine näkee isossa tuotannossa enemmän hyviä kuin huonoja puolia:

– Tietysti siinä on omat haasteensa ja se tuo enemmän vastuuta ja painetta – jos sen haluaa ottaa niin. Mutta samalla se tuo mukanaan monia helpottavia tekijöitä, kuten isomman työryhmän ja lisää aikaa. Puitteet ovat siis mukavammat kuin tv-työssä, joka on kuitenkin aina paljon hätäisempää.

Kolmella kielellä

Elokuvassa puhutaan suomen lisäksi sekä saksaa että englantia. Se yhdistettynä Kekillin kaltaisen kansainvälisen näyttelijän läsnäoloon toi tekoprosessiin lisämaustetta.

– En osannut etukäteen odottaa sitä, että englanti työkielenä myös näkyy lopputuloksessa. Siinä saa itsekin hiukan tuntumaa siihen, miltä tuntuu tehdä asioita, kun ei elokuvan päähenkilön tavoin voi käyttää omaa äidinkieltään.

Laineen mukaan kielikysymys oli kuitenkin lopulta vain elokuvaa rikastuttava tekijä:

– Kahta kieltä puhuvasta henkilöstä syntyi tavallaan kaksi hahmoa yhden hinnalla, koska ajattelutapamme ja käytöksemme ovat niin pitkälle kiinni käytetyssä kielessä. Mielestäni on hienoa, että tämä näkyy elokuvassa.

Vahvoja naishahmoja

Aiemmin muun muassa musiikkivideoita ohjannut Laine kertoo Mikko Leppilammen roolihenkilön olleen käsikirjoituksessa alunperinkin laulaja. Miehiä keskeisempiä elokuvassa olivat kuitenkin sen naishahmot.

– Aluksi mietin mihin suuntaan halusin elokuvaa viedä. Yhdessä vaiheessa ajattelin, että tämähän on kuin naisten mafiaelokuva. Lopulta kuitenkin ymmärsin, että keskeistä siinä olivat suomalaiselle elokuvalle poikkeuksellisen voimakkaat naiskuvat. Tämän päätöksen jälkeen kaikki oli helppoa.

Miespuoliset roolit kirjoitettiin naishahmojen ehdoilla, jotta päähenkilön näkökulma säilyisi mahdollisimman hyvin.

– Kahdessa mieshahmossa tyypiteltiin enemmän, ne olivat enemmän toistensa vastakohtia. Emme kuitenkaan halunneet tehdä aviomiehestä mitään limanuljaskaa, koska päähenkilön päätösten piti syntyä hänen omista tarpeistaan.

Ohjaajan oma ulkomaankommellus

Naisten maailmaa lähietäisyydeltä elokuvassaan kuvanneen Laineen mukaan miehetkin voivat silti katsoa elokuvan sujuvasti. Entä onko ohjaajalla itsellään kokemuksia teoksen kuvaamien tapahtumien kaltaisista ulkomaankommelluksista?

– Aikoinani menin lukion jälkeen ostamaan Tukholmasta itselleni valmistumispukua. Tapasin kuitenkin ystäväni ja rahat menivät muihin tarkoituksiin. Jouduin jäämään kaupunkiin asumaan vähäksi aikaa ja menemään töihin pesulaan. Kun yhden kuukauden ajan syö vain jäätelöpuikon päivässä, herää tietty koti-ikävä ja ajatus siitä, että asiat voisi tehdä joskus suunnitelmallisestikin.

Lue myös