Joukkorahoituksen mahdollistama elokuva

Autolla Nepaliin – Unelmien elokuva -dokumentissa seurataan kolmen suomalaismiehen matkaa Helsingistä Kathmanduun. Tarkoituksena on hakea nepalilaisnaisten tekemiä koruja Suomeen myytäväksi ja kerätä tuloja paikallisen naisten turvakodin hyväksi. 10 000 kilometrin mittainen matka kuljettiin kokonaisuudessaan Volkswagen-pakettiautolla.

Matka sai runsaasti huomiota sekä Suomessa että Nepalissa. Rahoitus elokuvalle kerättiin kolme viikkoa kestäneessä joukkorahoituskampanjassa. Kyseessä on ensimmäinen teatterilevitykseen päätynyt suomalainen elokuva, joka on toteutettu yksinomaan joukkorahoituksella.

33 000 euroa – en muista, oliko joitakin euroja päälle – saatiin kokoon. Sillä on pystytty maksamaan jotain vaivanpalkkaa tekijöille. Työmäärään nähden se ei ole paljon, mutta tiesimme jo lähtiessä, että tämä tehdään pienellä budjetilla. Kaikki ovat lähteneet mukaan sellaisella talkoomielellä, sanoo ohjaaja Timo Peltokangas.

Varsinaisena ammattinaan Peltokangas pyörittää tuotantoyhtiötä, joka on erikoistunut ilmakuvauksiin. Autolla Nepaliin on hänen ensimmäinen ohjaustyönsä. Automatkan järjestäneellä Juho Leppäsellä ja Peltokankaalla oli yhteinen tuttu, joka suositteli häntä ohjaajaksi.

­Olen itsekin tehnyt todella paljon hyväntekeväisyysprojekteja, asunut muutaman kuukauden Tansaniassa, vierailin slummissa auttamassa vähäosaisia. Lisäksi kuvasimme siellä dokumenttia, joka ei ole vielä valmis.

Haasteena näkökulma

Dokumenttiin liittyi monia haasteita. Automatka oli päättynyt ja vaikka matkalta olikin kuvattu vähän materiaalia, sitä tarvittiin rutkasti lisää. Kuvausryhmä lähti helmikuussa takaisin Himalajalle tekemään kuvauksia ja vierailemaan tapahtumapaikoilla. Epätoivo meinasi iskeä viimeistään jälkituotantovaiheessa, kun materiaalista piti koostaa toimiva elokuva.

Jossain vaiheessa käytiin läpi poikien kuvaamaa materiaalia ja meinasin itkeä. Ajattelin, että hetkinen, onko tässä oikeasti aineksia elokuvaan? Yritin painaa epäilykset taka-alalle. Olen tällainen viime tingan ihminen, enkä stressannut mitään ennen kuin vasta projektin lopussa. Tein pitkää päivää. Kaikilla oli kuitenkin luottamus siihen, että kyllä tästä saadaan elokuva. Testinäytöksistä saatu palaute oli pelkästään positiivista.

Leppäkangas halusi saada yksinkertaiseen matkatarinaan syvyyttä. Suuria teemoja piti etsiä materiaalin joukosta. Naisten turvakodin auttamisen lisäksi matkaajien suureksi tavoitteeksi nousi nepalilaisen kastijärjestelmän horjuttaminen.

Pojat eivät olleet itse ymmärtäneet, miten hienoja asioita tässä on noussut esiin. Punainen lanka olikin se, että pienistä puroista kasvaa joki. Pojat unelmoivat epäitsekkäästi, ei itsensä puolesta vaan kaikkien muiden. On hienoa ajatella, mitä kaikkea tästä on seurannut vaikka periaatteessa kaikki lähti yhden nuoren miehen hullusta ajatuksesta.

Lipputulot hyväntekeväisyyteen

Elokuvan nettisivuilla projektia on kuvailtu hyväntekeväisyyselokuvaksi. Kaikki teatterilevityksestä saadut tulot lähetetään lyhentämättöminä Nepaliin.

Periaatteessa kukaan ei odota tästä sen jälkeen mitään rahaa. Katsotaan jälkeenpäin, miten tehdään esimerkiksi dvd-myynnin kanssa. En tiedä niin tarkasti, miten tuottaja Mikael Hautala ja Juho Leppänen ovat sen pohtineet, mutta se on ollut vähän epäolennaista.

Lue myös