"Riittämättömyyden tunne on koskettanut monia"

Käsikirjoittaja-ohjaaja Mina Laamo oli miettinyt pitkään dokumenttielokuvaansa Matka minuksi.

Elokuva sai alkunsa, kun tein ennakkotutkimusta toiseen dokumenttielokuvaan. Aloin lukea nuorten naisten blogeja, ja aika nopeasti alkoi tuntua, että ne jakaantuivat pääosin kolmeen ryhmään: syömishäiriö-, masennus- ja muotiblogeihin.

Mietin, millaisen kuvan blogit antavat ajastamme ja yhteiskunnastamme: kuva ei ole ruusuinen. Tuntuu, ettei nuorten naisten pahalle ololle ole tilaa. Sitä ei hyväksytä, eikä sitä saa ilmaista. Pitäisi olla hissukseen ja näyttää siltä, että hyvin menee. Pahoinvoinnin kanavoiminen itsensä kaltoin kohteluun ja vahingoittamiseen on ominaista erityisesti tytöille. Yksi tavoista on syömishäiriö.

Riittämättömyys, arvostelun pelko, kilpailuun uupuminen ja yksinäisyys ovat tuttuja monille.

Elli, Laura, Juulia

Matka minuksi seuraa kolmea nuorta naista: Elliä, Lauraa ja Juuliaa.

Luin blogeja ja etsin sellaisia, jotka koskettavat, jäävät mieleen ja laittavat ajattelemaan. Ellin, Lauran ja Juulian blogeissa oli jotain sellaista, joka sai minut kirjoittamaan heille.

Heitä yhdistää omasta elämästä kertovat blogit – oman elämän jakaminen netissä tuntemattomien kanssa sekä kamppailu itsen ja nyky-yhteiskunnan vaatimusten kanssa.

Minulle oli tärkeää, että teen elokuvaa heidän kanssaan, en pelkästään heistä. Että he kokivat elokuvan sisällön ja sanoman tärkeäksi. Elokuvan tekeminen kestää usein vuosia ja siitä tulee julkinen. Se täytyy aina ottaa huomioon.

Minulta kysytään yhä uudelleen, miten pääsin heidän lähelleen, mutta pidän jo kysymyksen asettelua ongelmallisena ja manipulatiivisena. Sanoisin mieluummin niin, että minulle on tärkeää vastavuoroisuus. Teimme elokuvaa yhdessä ja kuljimme toistemme rinnalla. Juttelimme paljon, he tiesivät mitä kuvataan ja miksi. Elokuvassa on myös kohtauksia ja kuvia, jotka ovat heidän ehdottamiaan.

Yritin myös pitää tekoprosessia mahdollisimman auki koko ajan. Niin, että asiat saavat olla kesken, elää ja muuttua. Ehkä se on edesauttanut sitä, että moni on kokenut, että elokuva tulee lähelle päähenkilöitään. Toisaalta kenenkään elämää ei voi kertoa yhdessä elokuvassa, joten tietysti se on kuvaus yhdestä ajanjaksosta ja palasista elämää siltä ajalta.

Elokuvassa käsiteltävät asiat kumpuavat aina jollain tavalla omasta itsestä, mitä on kokenut tai seurannut läheltä. On miltei mahdotonta ryhtyä tekemään elokuvaa, joka ei puhuttele jo lähtökohtaisesti.

Kilpaile ja suorita

Elli haluaa lopettaa pro-anoreksia -bloginsa pitämisen ja palata takaisin yliopistolle pitkän sairausloman jälkeen. Itsekontrollin kanssa tasapainoileva Laura haluaa päästä terapeutin avulla eroon itseinhosta ja masennuksesta, jotta voisi lähteä opiskelemaan Japaniin. Juulialla on muotiblogi, ja 40 000 kuukausittaista seuraajaa, mutta sen pitäminen on myös yksinäistä, ja tuntemattomien ihmisten kohtaaminen kasvotusten tuntuu epämukavalta.

Tuntuu, että nykyajan arvot kovenevat kaiken aikaa, ja se vaikuttaa etenkin nuoriin. Suorittamisen kautta on lunastettava oma paikka, olemassaolo ja oikeutus. Se on pidemmän päälle aika rankkaa. Kyllä ihmisarvon pitäisi tulla olemassaolosta eikä suorituksista ja saavutuksista. Toivoisin elokuvan välittävän armollisuutta itseä ja muita kohtaan. Että havahduttaisiin välillä siihen, mikä on lopulta tärkeää: inhimillinen ymmärrys itseä ja muita kohtaan.

Matka minuksi heijastelee yhteiskunnan suorituskeskeisyyttä: millaisia vaatimuksia ”elämässä pärjääminen” edellyttää nuorilta, ja kuinka kauaskantoisia seurauksia sillä voi olla? Se on samalla elokuva matkasta kohti ehjää ja kokonaista minuutta, jonka voi ehkä saavuttaa vasta, kun onnistuu hyväksymään itsensä ja maailman epätäydellisyyden.

Toivottavasti elokuva auttaa myös ymmärtämään, mistä muun muassa syömishäiriössä on kyse. Syömishäiriöön liittyy yhä paljon ennakkoluuloja. Helposti ajatellaan, että se on itse aiheutettua, tai sanotaan, että ”mikset sä nyt vaan ala syömään.” Kysehän ei ole siitä. On piiloasenteita, jotka vaikuttavat. Muiden voi olla vaikea ymmärtää, mitä tapahtuu kun kehonkuva muuttuu. Masennus ymmärretään helpommin.

Yritän välttää vastakkainasettelua terve-sairas. Sekin on mielestäni tietynlaista vallankäyttöä. Eihän kukaan halua tulla määritellyksi diagnoosinsa kautta.

Kaikilla samat toiveet ja unelmat

Matka minuksi välittää viestiä, että mikään tilanne ei ole loppuun asti toivoton. Asioilla on tapana järjestyä, vaikka siltä se ei aina ehkä tunnukaan.

Luulen, että kaikki kamppailevat nuoruudessaan identiteettinsä kanssa. 20+ on ikä, jolloin tapahtuu paljon. Ajatellaan, että elämän suuret osa-alueet pitäisi olla jo hallussa: koulutus, ihmissuhdekuviot, oma koti.

Festivaalinäytökset ovat olleet miltei loppuunmyytyjä. Elokuvaa on myös esitetty ennakkoon monilla paikkakunnilla, ja siitä on ollut keskustelutilaisuuksia. Ohjaaja on vastannut näytöksissä yleisön kysymyksiin.

Olen kohdannut erilaisia yleisöjä. Olen saanut palautetta kaiken ikäisiltä ja se on ollut todella hyvää. Katsojat ovat kokeneet samastuneensa Elliin, Lauraan ja Juuliaan vaikkei aivan samanlaisia kokemuksia olisikaan. Jokin elokuvassa koskettaa. Esimerkiksi riittämättömyyden tunne, tunne siitä, että pitäisi olla aina vähän enemmän.

Toivon, että elokuva avaa ikkunoita moneen suuntaan.

Asenteiden on muututtava

Mina Laamo ei ole halunnut tehdä elokuvaa vain syömishäiriöstä, vaan laajemmin kulttuurisen ja yhteiskunnallisen tason ongelmista ja ilmapiiristä.

Esimerkiksi Ranskassa tuli voimaan laki, että laihduttamiseen kannustavia sivustoja aletaan sakottaa. En usko, että rajoittamiset ja sanktiot muuttavat mitään. Sillä tavoin yritetään korjata vain oireita ja todelliset syyt jäävät pimentoon. On myös huomioitava, että syömishäiriöblogi voi olla jollekin ainoa kanava tuoda omaa tilannettaan esille. Jopa lähipiirissä – ja itselle.

Olisi tietysti mahtavaa, jos niitä ei olisi ollenkaan, mutta kiellot ja sakot eivät ole ratkaisu. Asenteiden pitäisi muuttua. Vain sillä tavoin voidaan muuttaa myös asioita.

Olen hyvilläni, että elokuvasta kirjoitetuissa artikkeleissa ja esittelyissä on korostettu elokuvan yhteiskunnallista sanomaa, sen sijaan, että pohdittaisiin vain yksilöiden tarinaa. Tietysti elokuva on Ellin, Lauran ja Juulian tarinat, mutta minulle se on myös ajankuva.

Mieleen on jäänyt niin paljon. Tämä on sävyttänyt omaakin elämää. Olen todella iloinen, että teimme tämän ja nyt olemme tässä. Olen saanut tutustua kolmeen mahtavaan nuoreen naiseen.

Matka minuksi -elokuvan sneak preview oli viime syksynä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalilla. Lisäksi elokuva oli alkuvuodesta Doc Point -dokumenttielokuvafestivaalin kotimaisessa esityssarjassa sekä Tampereen elokuvajuhlien kotimaisessa kilpailusarjassa. Elokuvan lyhyempi, 52-minuuttinen versio on myyty eurooppalaiselle ARTE-tv-kanavalle ranskan- ja saksankielisinä versioina.

Mina Laamo on valmistunut taiteen kandidaatiksi Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolta vuonna 2005. Hän on toiminut käsikirjoittajana ja ohjaajana, sekä tuottajana ja tuotantopäällikkönä Avanton Productions -tuotantoyhtiössä vuodesta 2008.

Lue myös