Suurten kontrastien Lappi

Dokumenttielokuva Salla – Selling the Silence (2010) kuvaa Itä-Lapissa käytävää eloonjäämistaistelua tavalla, joka kurottaa yksityisestä yleiseen. Elokuvan ohjannut Markku Tuurna vietti lapsuutensa kesät sukulaisten luona Sallassa. Hänen Jyrki-serkkunsa tähtäsi pienestä pitäen kauppiaaksi, ja pyörittikin menestyksekkäästi kauppaa Sallassa 1990-luvun loppupuolelle asti, jolloin konkurssi teki miehen elämäntyön tyhjäksi.

Idea dokumenttiin lähti elokuvassakin esitettävästä kysymyksestä: jollei yritteliäs ja määrätietoinen Jyrki pärjää Sallassa, niin kuka siellä sitten pärjää?

Alussa oli serkkuni Jyrkin tarina, jonka halusin kertoa. Aloitimme Tarja Kylmän kanssa elokuvan käsikirjoittamisen vuonna 2007, jolloin uutisoitiin Lapin kehittämishankkeista, kuten Noitatunturille rakennettavasta 50 000 asukkaan turistikaupungista. Pikkuhiljaa dokumentin aihe laajeni yhden perheen tarinasta Sallaan ja koko Itä-Lappiin.

Kiinnostuin siitä kontrastista, joka esimerkiksi Sallan ja Rukan välillä vallitsee. 1960-luvulta 1980-luvun alkuun ne olivat alueina tasa-arvoisia. Sitten tapahtui jotain.

Sallan kunnanjohtajan mukaan Salla nukkui onnensa ohi. Ruka sai lentokentän, joka toi lisää turisteja. Rukalla käy nykyään 2000 ihmistä päivässä, Salla on autioitunut. Sama kontrasti leimaa koko Lappia: toisaalla on hiljaista ja syrjäistä, toisaalla porskuttavat isot matkailukeskukset.

Kontrasti on myös siinä, miten etelän liikemiehet tulevat Lappiin megavisioidensa kanssa paikallisten ajautuessa konkursseihin ja työttömiksi.

Kyllä. Työttömyys on seudulla Suomen suurinta. Kun eräs tuttu eläinlääkäri muutti Sallaan, häneltä kysyttiin kapakassa, mitä hän oli tullut paikkakunnalle tekemään. Eläinlääkäri vastasi tulleensa Sallaan töihin. Vähältä piti, ettei hän saanut turpiinsa: paikalliset luulivat hänen kettuilevan.

Miten pääsit jyvälle kaikista dokumentissa nähtävistä kunnallispoliittisista kädenväännöistä?

Kuvasimme kahden vuoden aikana paljon materiaalia: pitkiä haastatteluja ja kokouksia. Suurin osa materiaalista päätyi roskiin.

Jokaisella kunnalla on oma agenda, kaikki yrittävät pitää oman kuntansa hengissä. Keskustelua ei oikein ole, ei myöskään kokonaisnäkemystä, joka tarkastelisi Lappia ja sen kehittämistä suurempana kokonaisuutena.

Sallan kunnanjohtaja esiintyy dokumentissa hyvin avoimena.

Dokumenttia kuvattiin myös hetkillä, joihin liittyi suuria tunteita. Sellaisia on vaikea peitellä.

Kunnanjohtaja ei pyytänyt saada dokumenttia nähtäväkseen ennen ensi-iltaa. Kun hän näki sen yhdessä muiden kutsuvieraiden kanssa, hän totesi ykskantaan: ”Jos ei muuta, niin ehkä ihmiset haluaa tulla katsomaan meidän köyhyyttä.”

Elokuva antaa melko tragikoomisen kuvan Lapin matkailusta ja turistien mieliksi tehtävistä tempuista. Miten Salla –Selling the Silence sopii yhteen maabrändiajattelun kanssa?

Ei mitenkään. Pahaksi onneksi brändi-Suomen kannalta elokuva on jo tullut ulos Saksassa ja Ranskassa.

Mikä on oma Lapin visiosi?

Vaikea sanoa. Ennen kaikkea haluan tällä dokumentilla herättää keskustelua siitä, mitä pitäisi tai voisi tehdä. Onko arvokasta pitää Lappi asuttuna vai ei? Millä keinoin se voitaisiin pitää asuttuna?

Toivoisin, että Salla pystyisi kehittymään monipuolisesti eikä sen tulevaisuutta pelattaisi yhden kortin varaan. En haluaisi Sallasta toista Rukaa. Vaikka turistit ovat tärkeitä, myös paikallisille elinkeinonharjoittajille pitäisi pyrkiä takaamaan toimintaedellytykset. Esimerkiksi porotalouden soisi säilyvän.

Entä omat tulevaisuudensuunnitelmasi? Olet työskennellyt pitkään tuottajapuolella.

Nyt on kova hinku päästä itse tekemään. Koko ajan ei kuitenkaan voi tehdä, joten aion kyllä pitää tuottamisen mukana. Tälläkin hetkellä on neljä elokuvaa tuotannossa, muun muassa Anu Kuivalaisen uusi dokumentti. Elokuvan tekemisen haasteita on helpompi ymmärtää, kun on kokemusta sekä tuottamisesta että ohjaamisesta.

Lue myös