Kauhuelokuvaa draaman ystäville
Rohkean esikoisohjauksen elokuvallaan Pahanhautoja (2021) tekevä Hanna Bergholm kertoo vilkkaasta mielikuvituksestaan, joka ajoi hänet aiemmin pelkäämänsä kauhun sekä hirviöiden käsittelyn pariin. Alkuperäisajatus elokuvasta tuli genren parissa toimineelta käsikirjoittajalta ja muun muassa lyhytelokuva Night of the Living Dicksin (2021) ohjanneelta Ilja Rautsilta, joka esitteli konseptinsa Bergholmille.
Pelon käsittely on hirveästi kiehtonut minua ja kun käsikirjoittaja Ilja Rautsi otti minuun yhteyttä ja sanoi, että hänelle on tällainen yhden lauseen idea, jossa poika hautoo linnunmunasta kaksoisolennon niin se alkoi heti kiehtomaan minua. Sanoin, että vaihdetaan päähenkilö tytöksi ja siitä sitten lähdettiin kehittämään tätä tarinaa.
Bergholmin omasta elämästä nousevan pelkosuhteen käsittelyn lisäksi he halusivat elokuvallaan tavoittaa pelkkiä kauhufaneja laajemman yleisön käsitellen draamallisia teemoja kasvamisesta ja itsensä hyväksymisestä.
Meille oli Iljan kanssa molemmille hyvin tärkeää, että ei tehdä tätä elokuvaa vain kauhufaneille vaan myös laajemmalle yleisölle ja haluttiin kauhun kautta kertoa draamallista tarinaa.
Amerikkalaisen kauhun kultaamalla, mutta tällä kertaa suomalaisen lähiön omakotitaloalueella tapahtuvassa Pahanhautojassa luonto ja erityisesti linnut ovat jatkuvasti läsnä. Nuoren Tinja-tytön (Siiri Solalinna) läheisestä metsästä löytämän linnunmunan kautta esiin nousi monenlaista tematiikkaa.
Lähdin miettimään, että mitä tämä tarkoittaa, jos siinä on muna. Silloin siinä on jonkinlainen täydellinen pinta, jonka alla on jotain muuta, mistä tuli teemaksi, että tyttö hautoi joitain puolia itsestään, kun perhe yrittää pitää täydellistä kulissia yllä. Tämän kautta taas syntyi hautominen, ja äiti–tytär-teema sekä kuoriutumisen kautta kasvuteema.
Sisälle haudatut pahanolontunteet
Hirviöelokuvaksi markkinoitu Pahanhautoja ottaa metaforisemman suhteen lintumaiseen hirviöönsä, joka kuvastaa Tinjan persoonan toista puolta. Huikean roolisuorituksen tekevä nuori Siiri Solalinna esittää sekä Tinjaa että tämän Alliksi, lastenlaulun mukaan, nimeämää hirviötä, joka ei lopulta ole todella paha.
Näen, että jos tunnustat itsellesi oman pahanolosi ja vaikeat tunteet sekä kohtaat ne, niin ei se ole vain paha asia eivätkä ne kaikki tunteet ole välttämättä pahoja. Ja sen takia myöskään meidän hirviömme ei ole yksinomaan paha olento ollenkaan.
Elokuvan voimakkaimpiin hahmoihin kuuluu Tinjan äiti (Sophia Heikkilä), jonka täydelliseltä vaikuttavan ulkokuoren alla piilee omia patoutuneita tunteita.
Näen hänet sellaisena ihmisenä, joka ehkä ei ihan osaa tuntea rakkautta ja ehkä hänellä on joitain omia traumoja, mitä ei tässä käsitellä sen tarkemmin, vaikka niihin hieman viitataankin. Hän yrittää täyttää tyhjyyttä sillä, että koristelee itselleen täydellistä onnea ja hallitsee muuta perhettään toteuttamaan hänen ideansa.
Elokuvan kannalta keskeisimmäksi muodostuu äidin ja tyttären suhde, jossa on kaikuja kauhuelokuvan klassikosta Carrie (1976), vaikkakin sosiaalisen median hallitsemaan aikaan sijoitettuna.
Halusimme itseasiassa tässä elokuvassa keskittyä erityisesti tähän äidin ja tyttären suhteeseen, mutta sillä tavalla, että äiti on henkilö, joka on itse tavallaan aika sokea omille virheilleen ja sille, miten hän itse käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan.
Omaa elämäänsä Tinjan kautta elämään pyrkivä äiti näkee tyttärensä myös parhaana ystävänään, jolle voi uskoutua kaikista salaisuuksistaan. Äitiään miellyttämään pyrkivä Tinja onkin puun ja kuoren välissä hänelle osoitettujen mahdottomien vaatimusten suhteen ja pyrkii tukahduttamaan omaa epätäydellisyyttään edustavan Allin.
Naisten näkökulmaa vihdoin maailmalle
Bergholm korostaa, kuinka tarinoita tyttöjen ja naisten näkökulmasta tulee kertoa jatkossakin hänen elokuvansa sekä Alli Haapasalon Tytöt tytöt tytöt (2021) hiljattaisesta kansainvälisestä menestyksestä huolimatta, mihin uutisointi tuntuu jämähtäneen. Hän toteaa ironisesti:
Helposti ehkä ajatellaan sillä tavalla, että huh huh nyt tuli kaksi elokuvaa eiköhän tämä riitä ja tässähän oli nämä naisten näkökulmat ja nyt palataan niihin oikeisiin elokuviin.
Hän vertaa kokemustaan nuoruutensa, josta on valtaosin puuttunut naisia, heidän kokemustaan sekä tarinoitaan monipuolisesti käsitteleviä elokuvia. Näkökulman ideologisen ulottuvuuden tunnistaminen on keskeistä elokuvien ymmärtämiseksi ja niiden kertomistapojen laajentamiseksi.
Aika usein silloinkin, kun nainen on päähenkilö, niin siinä on miehen katse, jolle nainen on silti objekti. Niissä kuvataan, miten kaunis hän on ja korostetaan ulkonäköä, kroppaa ja kaikkea. Ja naiset ovat kuitenkin yli puolet tämän maapallon väestöstä, niin on aika, että meidän tarinoitamme ja näkökulmaamme kerrotaan.
Pahanhautoja näkökulmassa keskitytään yksinomaan Tinjaan, jonka elämä pyöriin kodin ja voimisteluharrastuksen ympärillä. Valinta ohjasi myös muiden hahmojen luomista, kuten kerrankin karikatyyrimäisiksi jääviä miehiä, erityisesti Tinja isää (Jani Volanen).
Halusimme kertoa tämän sillä tavalla, että koko elokuva esitetään päähenkilön, Tinjan, näkökulmasta ja sitä kautta myös nämä henkilöt näyttäytyvät sellaisina kuin Tinja heidät kokee. Isä on Tinjalle hyvin etäinen, koska isä vetäytyy kokoajan, joten isää me emme ikinä oikein opi tuntemaan.
Arvostusta Sundancen kautta
Pahanhautoja on saanut laajaa kansainvälistä menestystä sekä isoja levityssopimuksia, mistä Bergholm on erittäin iloinen. Sundancen elokuvajuhlille ohjaaja sekä päätähdet eivät pandemian vuoksi päässeet paikalle, mutta etäyhteys festivaalille hoitui lähempää kotimaasta, toteaa Bergholm naureskellen.
No ei menty ihan sinne Yhdysvaltoihin asti, mutta tultiin Turkuun hotellihuoneeseen.
Lopulta tärkeintä Bergholmille on ollut elokuvan erittäin lahjakkaan tekijäjoukon saama arvostus sekä merkittävien elokuvajulkaisujen laaja-alaiset kehut.
Sundancen myötä tämä elokuva on saanut hirveän hyvää huomiota, mikä on ihan poikkeuksellista. Olen erityisen iloinen, että eri osa-alueita elokuvasta on kehuttu ja tavallaan on huomattu niin monen ihmisen hieno työ elokuvassa, mikä ilahduttaa minua todella paljon.
Lue myös
Seuraava:
Taneli Mustonen ja The Twin – Paha kaksonen
”On monien sattumien summa, miten ollaan päädytty vuorotellen kauhuun ja komediaan.”
Edellinen: Johanna Vuoksenmaa ja 70 on vain numero
"Tuntui luonnolliselta, että oma ikääntyminen ja peräseinän näkyviin tuleminen ovat aika keskeisiä kipukohtia ihmisen elämässä."