Identiteettiongelmat, hiphop ja r\'n\'b

Tyttö sinä olet tähti on ohjaaja Dome Karukosken ensimmäinen pitkä teatterielokuva. Karukoski on aiemmin tehnyt lyhyt- ja mainoselokuvia. Detaljipuolella tekeminen on samanlaista, mutta prosessina pitkä elokuva on paljon raskaampi. Oman jaksamisen suhteen pitkä elokuva voi muodostua haastavaksi.

– "Yhtäkkiä huomaa tehneensä kahdeksantoistatuntista päivää viimeisen vuoden ajan."

Musiikin kontrollointiin Tyttö sinä olet tähdessä meni eniten aikaa. Oli rakkausballadeja, r ’n’ b -kappaleita, räppiä ja perinteistä elokuvamusiikkia pianojen ja viulujen esittämänä. Elokuvan voisi kuvitella olevan Suomen ensimmäinen hiphop-elokuva, mutta se ei ole ainoastaan sitä.

– "Toisen päähenkilön harrastus on hiphop. Yhtä hyvin hän voisi olla poliisi, jonka harrastuksena on shakin pelaaminen, mutta elokuva ei silti olisi shakkielokuva."

Karukosken mukaan räppi liittyy tässä elokuvassa päähenkilöiden väliseen ristiriitaan, jossa toinen haluaa tehdä radiosoittomusiikkia ja toinen taas kiroaa yleisön kosiskelun.

Karukoski ja käsikirjoittaa Pekko Pesonen halusivat keskustella siitä, mitä liittyy parikymppisten elämään. Silloin on jo ryhdyttävä tekemään valintoja. Tyttö sinä olet tähdessä kasvu ja identiteetin etsiminen nousevat keskiöön.

– "Olenko minä oikealla tiellä? Onko tämä väärä polku? Tämä on tärkeintä tässä elokuvassa. Sitten siihen liittyy isä–tytär-suhde ja niitä asioita, mitä luullaan että pitäisi tehdä."

Ei patsastelulle

Karukosken näyttelijöiden työskentelystä näkee, että hän panostaa näihin paljon. Hän on itse näytellyt jonkin verran ja hänen isänsä, amerikkalainen näyttelijä George Dickerson, on opettanut hänelle näyttelijöiden kanssa työskentelyä.

– "Yhdellä sanalla määritellen olen henkilöohjaaja. -- Jos minun pitää valita kaunis kuva vai kaunis näyttelijän hetki niin valitsen kauniin näyttelijän hetken."

Karukoski kehittelee kohtauksia paljon näyttelijöiden kanssa. Minimalismi tuntuu paremmalta kuin mahtipontisuus.

– "Vihaan ylipatsastelua, sitä kun yritetään änkeä repliikkiin sitä tunnetta, mitä niissä ei oikeasti ole."

Karukosken mukaan on väärä luulo, ettei Suomesta löydy elokuvanäyttelijöitä, minkä takia teatteri tunkeutuu valkokankaalle. Ammattitaitoa löytyy kyllä:

– "Kyllä se (näyttelijäntyön huonous) lähtee jostain muusta. Käsikirjoituksen heikkoudesta löytyy väärät painotukset. Meidän elokuvassa on todella hyvä käsikirjoitus, joten on helppo löytää itse kohtauksen draamasta draama. Ei tarvitse näyttelijänä yrittää tuottaa sitä draamaa siihen tai painottaa sitä."

Pieni ja hento ote

Karukoski uskoo myös, että suomalaisen elämäntyyliin kuuluu maanläheisempi meininki, jolloin yleisö ei välttämättä halua nauttia suurellisesta shakespearelaisesta tyylistä, vaan kaipaa pienimuotoisempaa lähestymistapaa.

’Kiltimpi kosketus’ on mainosslogani, mikä pakotettiin aikaisemmassa haastattelussa keksimään, mutta Karukoski ei sitä karsasta edelleenkään. Hän nauttii elokuvista, joissa vakava ja tärkeä tarina voidaan kertoa kauniimmalla otteella.

– "Onko elokuvaa pakko käyttää jonain helvetin ohjaajan terapiamuotona? ’Nyt mä suollan tänne kaiken sen paskan mitä olen kokenut nuorempana!’ "

Käsikirjoittaja Pekko Pesosen kanssa Karukoskella on seuraavaksi kehitteillä komedia pohjoisen pojista. Elokuva kertoo kolmen miehen lauantai-iltaisesta digiboksin etsinnästä ja samalla omanarvontunnon hakemisesta.