Naiset pelastavat maailman ja taiteen

”Omaa ääntä ei voi löytää, jos ei ala puhua”, toteaa islantilainen elokuvaohjaaja Benedikt Erlingsson. Hänen toinen fiktiivinen elokuvansa Woman at War / Nainen sotajalalla palkittiin vuonna 2018 sekä Pohjoismaiden neuvoston palkinnolla että Euroopan parlamentin myöntämällä Lux-palkinnolla.

Luonto oli lähellä myös Erlingssonin esikoiselokuvassa Of Horses and Men, mutta Woman at War ottaa askeleen syvemmälle. Elokuvassa ympäristöaktivisti Halla (Halldóra Geirharðsdóttir) ryhtyy taistelemaan islantilaista yhteiskuntaa vastaan pelastaakseen maapallon.

Erlingsson ei halua analysoida omaa elokuvaansa, koska ajattelee, ettei runoilijan pitäisi selitellä omaa runouttaan. Hän kuitenkin toivoo, että lopputulos olisi enemmän kuin ”pelkkä elokuva”.

Se ei varmasti ole elokuva, joka haluaa saada kokemaan tuskaa, kuten moni vastaava elokuva. Se on hieman erilainen, Erlingsson sanoo.

Vaikka teemat elokuvan takana ovat vakavat, Woman at War on kerronnaltaan hauska ja kepeä. Vastakohdilla pelaaminen vaikuttaa olevan ohjaajan tyylille ominaista.

Elokuva taidemuotona innostaa häntä, koska se voi parhaimmillaan ilmentää taidetta monipuolisemmin kuin maalaus tai musiikki. Elokuvassa kuva ja ääni yhdistyvät. Kerroksellisuus inspiroi Erlingssonia.

Minua inspiroi, kun monia asioita tapahtuu saman aikaisesti, eri tasoilla. Elokuva on yksi niistä taidemuodoista, jotka todella pystyvät siihen.

Pohjoismaista kulttuuriperintöä

Erlingssonin vaikutteissa on edustettuna lähes jokainen pohjoismaa. Erityisen lähellä elokuvassa on ruotsalainen lastenkirjailija Astrid Lindgren.

Astrid Lindgren näkyy elokuvassani, koska voi väittää, että hahmoni on saanut innoituksensa Peppi Pitkätossusta ja Ronja ryövärintyttärestä. On myös norjalainen lastenkirjailija Thorbjørn Egner, joka on hyvin suosittu Islannissa, sekä suomalainen Tove Jansson.

Janssoniin Erlingsson sanoo tutustuneensa jo lapsena. Muumi-kirjat kävivät hänelle tutuksi ja myöhemmin hän näki suomalaistaiteilijaa käsittelevän dokumentin. Suosikkihahmonsa nimeä hän ei muista, mutta tapailee sanoja ”Mima” ja ”Mimi”. Hahmon vihreä hattu paljastaa, että kyseessä on kuitenkin Nuuskamuikkunen.

Voisi sanoa, että he kaikki ovat kulttuuriperintöä maassamme: Jansson, Ekner ja Lindgren. Olemme kaikki näiden tarinankertojien lapsia, emmekä voi minusta paeta sitä faktaa. Heillä on hyvin erityinen ääni.

Kulttuurinaiset

Erlingsson kasvoi suurten tarinankertojien lisäksi myös vahvojen naisten ympäröimänä. Isoäiti oli hänen perheensä keskushenkilö ja äiti ”todellinen voimanainen”. Hän sanoo, että listaa voisi jatkaa loputtomiin. Erlingsson uskoo, että nämä kokemukset näkyvät hänen elokuvassaan vahvasti.

Minulla on tunne, että naiset ovat aina pelastamassa maailmaa. Minun tapauksessani ainakin ovat, minun elämässäni ovat olleet. Ja itse asiassa niin se useimmiten on: he ovat usein keskushenkilöitä, mikä on hyvin mielenkiintoista. Joskus heistä tehdään valtion vihollisia, kuten ympäristönsuojelija Berta Cáceresista Hondurasissa, joka salamurhattiin. Hän oli hyvä esimerkki naisesta sotajalalla.

Erglinsson sanoo, että häneltä on kysytty monesti miksi tehdä keski-ikäisestä naisesta toimintaelokuvan sankari, sillä eräänlainen toimintaelokuvahan Woman at War on. Hänestä vastaus on ilmiselvä – ja erittäin käytännönläheinen.

Jos haluaa myydä lippuja teatteriin tai elokuviin, on järkevintä tehdä elokuva keski-ikäisestä naisesta, koska he ovat niitä, jotka ostavat liput! Ainakin Islannin tapauksessa. He ovat ryhmä, jolla on kulttuurielämämme hyppysissään.

Erlingsson sanoo, että keski-ikäiset naiset ovat ahkerimpia taiteen kuluttajia. Hänen mukaansa galleriat, konsertit ja teatterit ovat täynnä naisia – ja mikäli he pitävät jostakin, he tuovat myöhemmin koko perheensä katsomaan.

Erlingsson sanoo, että sellaisille naisille on Norjassa olemassa myös oma termi.

”Kulttuurinaiset” on Norjassa negatiivinen termi, jolla kutsua heitä. Mutta he ovat sankareita, minun näkökulmastani he pelastavat maailman. Joskus kysyn itseltäni voisiko keski-ikäinen nainen olla kiinnostunut tästä? Ja jos vastaus on kyllä, se on hyvää kamaa.

Pelastavatko keski-ikäiset naiset maailman?

Kyllä pelastavat. He ovat taiteen suuria suojelijoita. He ovat hyvin koulutettuja; näkevät ja lukevat kaiken. Sitten he raahaavat miehensä teatteriin, joka nukkuu ja kuorsaa heidän vieressään. Naiset ovat kulttuurin todellisia kuluttajia.

Lue myös