Viron luonto yllättää monipuolisuudellaan

Virolaisen luontodokumentin ideointi alkoi käsikirjoittaja-tuottaja-kuvaaja Atte Henriksson mukaan Tallinnan pilvenpiirtäjien päällä vuonna 2014, kun hän ja ohjaaja Joosep Matjus kuvasivat lokkidokumenttia The Gull Theorem (Kajaka teoreem, 2014).

Ideoimme hirvistä kertovaa luontoelokuvaa, jota kuvaisimme ”oikeassa” luonnossa eikä suurkaupungin betoniviidakossa. Joosep oli juuri käynyt Yosemiten kansallispuistossa Yhdysvalloissa ja katsellut maisemia siellä ja miettinyt, että Virossakin on upeita maisemia ja eläimiä. Sen reissun jälkeen hän halusi tehdä Villi Viro -tyylisen elokuvan, jollaisia maailmalla oli, ja ne ovat vieläkin suosittuja. Silloin minäkin halusin luontoon kuvaamaan, sillä pilvenpiirtäjien betoniviidakko alkoi jo hieman ahdistaa kuukausien kyttäyksen jälkeen.

Hirvet olivat tuttuja Joosepille. Hän oli joitakin vuosia sitten tehnyt dokumenttielokuvan vaaristaan, joka oli ”hirvenkuiskaaja”. Vuotta myöhemmin lähdimme Joosepin kanssa Matsalun kansallispuistoon koekuvaamaan.

Henriksson ja Matjus halusivat päästä kansainvälisille markkinoille. He lähtivät Saksaan Green Screen -luontoelokuvafestivaalille esittelemään ideaansa.

Saksalaiset olivat kiinnostuneita, mutta ilman sen enempää esitettävää materiaalia he eivät voineet ottaa riskiä rahoittaa meitä, kahta nuorta tuntematonta luontoelokuvan tekijää, jotka yhtäkkiä ilmestyvät Saksan suurimmalle luontoelokuvafestivaalille.

Henriksson tutustui Matjusiin vuonna 2008 ollessaan työharjoittelussa Virossa ensimmäistä kertaa. Hän sai harjoittelupaikan Vesilind oü -tuotantoyhtiöstä, joka tuotti luonto- ja ympäristöohjelmia Viron televisioon. Matjus oli siellä kameramiehenä. Jo toisena harjoittelupäivänä häntä ja Matjusia pyydettiin matkustamaan Saarenmaalle kuvaamaan kevätbongausta. He tutustuivat siellä töitä tehdessään. Siitä lähtien Henriksson on käynyt Virossa kuvaamassa noin kerran vuodessa.

Vesilindin tv-ohjelmien lisäksi olemme tehneet yhteistyötä jo pitkään. Joosepilla on ollut omia projekteja, joihin olen osallistunut kuvaajana, kuten lokkidokkari ja viime vuonna valmistunut Fred Jüssista kertova dokumenttielokuva Olemise Ilu (2020).

Käsikirjoituskilpailusta elokuvan tekoon

Alun perin Viron satavuotisjuhlavuoden ohjelmistoon tehty Tuulten taottu maa (2018) on Atte Henrikssonin ensimmäinen tuottama pitkä luontoelokuva, ja hän on yksi sen kuvaajista.

Virossa julistettiin elokuvakäsikirjoituskilpailu maan satavuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kilpailun osallistujat saivat pienen budjetin ja kolme kuukautta aikaa tehdä käsikirjoitus ja teaser. Henriksson ja Matjus työskentelivät koko kevään Matsalun kansallispuistossa. Sen tuloksena he voittivat kilpailun. He saivat rahoituksen pitkän elokuvan tekoon, joka pääsisi osaksi Viron juhlavuoden ohjelmaa.

Meillä oli jo rahoitus, mutta tärkeintä oli, että meillä oli materiaalia näytettäväksi saksalaisille. He ihastuivat siihen ja tulivat mukaan rahoittajiksi. Heidän ansiostaan myös SVT kiinnostui elokuvasta. Se oli mahtava tunne ja suuri voitto meille.

Henriksson ja Matjus alkoivat tehdä elokuvaa. He kuvasivat koskematonta virolaista luontoa kolmen vuoden aikana yli 400 päivää.

Olin kaksi viikkoa Virossa putkeen, sitten yhden viikonlopun Suomessa, ja sitten taas kaksi viikkoa Virossa. Noin vuoden jälkeen muutin Viroon.

Henriksson osti asuntoauton, jossa hän asui vuoden. Se oli hänestä vain hyväksi, koska hän ei enää ollut riippuvainen sähköstä ja vedestä, ja pystyi olemaan noin viikon luonnossa ilman liikkumista kuvaustukikohdan ja kuvauspaikan välillä. Se antoi hänelle mahdollisuuden keskittyä elokuvan tekemiseen – maisemiin ja eläimiin – aivan uudella tavalla.

Huolellisesti valittua ja kuvattua

Ohjaaja Matjusille kuvauspaikat olivat tuttuja. Hän tunsi muun muassa Matsalun kansallispuiston hyvin, sillä hänen hirvenkuiskaaja-vaarinsa kävi tapaamassa hirviä juuri Matsalussa.

Hirvi on elokuvan päähenkilö, joten Matsalu oli luonnollinen valinta. Muut kuvauspaikat tulivat myöhemmin mukaan visuaalisuuden vuoksi, ja kun päätimme myös dokumentoida ympäröiviä alueita sekä esittää Viron ainutlaatuisia maisemia. Kaikki on huolellisesti valittua ja kuvattua antamaan niin monipuolisen ja kauniin kuvan Virosta kuin mahdollista.

Kaikki eläimet on kuvattu villeinä luonnossa. Käytimme välillä piilotelttoja, mutta suurin osa on kuvattu piiloutumalla pusikkoon ja odottamalla eläimiä. Siten saimme niin luonnollisen käyttäytymisen tallennettua kuin mahdollista. Käytimme myös jonkin verran uudempia teknologisia ratkaisuja, kuten kaukohallittavia kameroita kuvataksemme lintujen pesintää ja dronea saadaksemme laajoja maisemakuvia hirvistä.

Henrikssonin sanoin luontoelokuvakin rakentuu kohtauksista.

Ensin tarvitaan jokin tapahtuma ja sitten kuvataan siihen liittyvät lisäkuvat, jotta kohtaukseen saa pienen tarinan. Sen jälkeen tulee seuraava tapahtuma ja sen lisäkuvat, ja ne pitää liittää yhteen niin että muodostuu yhtenäinen tarina. Kun kohtauksia on riittävästi, elokuvan runko on valmis. Maisemilla, yksityiskohdilla ja lyhyillä kiinnostavilla kohtauksilla voi sitten ”maalata” rungon päälle antamaan tunnelmaa. Alku ja loppu ovat myös hyvin tärkeitä. Tavoitteena on, että elokuva on matka, jolla on alku ja loppu.

Henriksson korostaa, että luontoa ja eläimiä ei kuvatessa pidä häiritä. Se ei ole oikein ja näkyisi myös lopputuloksessa.

Jos eläin on häiriintynyt, sen huomaa kuvassa. Tavoitteena on kuvata eläinten ja muun luonnon luonnollista käyttäytymistä. Kun eläin ei ole tietoinen meistä, se käyttäytyy lajilleen tyypillisesti. Jos se on tietoinen meistä kameroinemme, se yleensä tuijottaa suoraan linssiin paniikki silmissään, eikä sellaisella kuvalla pysty paljon kertomaan.

Hirvet ovat jääneet Henrikssonin mieleen.

Ne ovat salaperäisimpiä eläimiä. Seurasimme niitä kolme vuotta ympäri vuoden, ja joka kerran kun kuvasin hirven, huomasin jotain uutta. Kuvasimme miltei ainoastaan hirviä ensimmäiset kaksi vuotta. Hirvi on hankalin eläin, jota olen kuvannut. Välillä meni jopa viikkoja ilman yhtäkään käyttökelpoista kuvaa.

Samassa maisemassa päiviä

Viro yllätti Henrikssonin monella tavalla. Eniten hän yllättyi, kuinka monimuotoinen Viro on kokoonsa nähden.

Monimuotoisella maisemalla on luonnollisesti myös monipuolinen eläinkanta. Virosta löytyy paljon samoja maisemia kuin Suomesta, mutta myös paljon sellaista, jota Suomessa ei ole.

Elokuvan maisemat olivat pääosin Henrikssonin vastuulla. Viimeisenä kuvausvuonna hän keskittyi erityisesti maisemiin ja matkusti läpi Viron tallentaakseen niin monta erilaista maisemaa kuin mahdollista.

Maisemakuvauksessa valo on tärkein. Olin yhdessä ja samassa maisemassa jopa viisi päivää, hyvää valoa odottaen ja ymmärtäen juuri sitä maisemaa. Se saattaa olla yksi syy siihen, miten elokuvaa katsoessa maiseman löytää kuva kuvalta. Maiseman ymmärtäminen voi olla myös haasteellista. Erityisesti silloin jos se on itselle uusi.

Ennätysyleisö

Tuulten taottu maa on kerännyt Virossa ennätysyleisön ja se on ollut katsotuin dokumenttielokuva Virossa kautta aikojen. Sitä on esitetty laajasti maan elokuvateattereissa. Se on saanut kiitosta erityisesti upeasta kuvauksestaan ja se palkittiin parhaasta kuvauksesta Viron EFTA-gaalassa 2019.

Elokuvan tekijöiden lähtökohtana on ollut rakkaus omaan paikalliseen luontoon ja halu tuoda se valkokankaalle korkeatasoisena kokonaisuutena. Tavoite on näyttää aito ja alkuperäinen kiehtova virolainen maisema ja luonto.

Ohjaaja Joosep Matjus on hyvillään Suomen ensi-illasta. Monelle avautuu todellinen Viro.

Matka on ollut pitkä, kuusi vuotta kokonaisuudessaan, ideasta tähän Suomen ensi-iltaan. Haasteita on ollut paljon, mutta myös todella hienoja hetkiä. Toivon että ne näkyvät elokuvassa.

Tekeillä Suomessa kuvattavan luontoelokuvan käsikirjoitus

Atte Henriksson on toisen sukupolven luontoelokuvantekijä. Hän on ollut lapsesta asti mukana tekemässä niitä isänsä Jan Henrikssonin opastuksessa.

Luonto ja luontoelokuvat ovat aina olleet minulle tärkeitä. Katsoin lapsena paljon luontoelokuvia tv:stä tai isäni kollegojen tekemiä elokuvia vhs-kaseteilta, joita hän toi työmatkoiltaan. Vietin kesäni mökillä Porvoon saaristossa, jossa viihdyn vieläkin. Olen ollut mukana isäni kuvausmatkoilla, joille jo todella nuorena sain pestin assistenttina.

Tällä hetkellä (14.7.2020) Henriksson on Gotlannin länsipuolella olevalla Stora Karlsön -saarella, vuonna 1887 rakennetussa majakassa.

Olen kuvaamassa etelänkiisloja ruotsalaiseen ympäristötrilogiaan, joka esitetään ensi vuoden lopussa. Lisäksi käsikirjoitan kollegani Max Kujalan kanssa uutta luontoelokuvaa, joka kuvataan Suomessa.

Lue myös