Luontoa, kokeellisuutta ja seksiä tarjolla kotimaisin voimin

Keväältä peruuntunut turkulainen elokuvaperinne, Suomalaisen elokuvan festivaali, järjestetään tänä vuonna syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna. Vaikka korona on hieman kaventanut ohjelmistoa ja lippujen määriä on jouduttu rajaamaan, jotta katsojille voidaan taata turvallinen katselukokemus, festivaali pitää vahvasti kiinni omasta identiteetistään. Kotimaisuuteen luottavasta ohjelmistosta voidaan tunnistaa kolme merkittävää teemaa: klassikkojen näytökset, kokeellinen elokuva ja luontotematiikka.

Maunu Kurkvaara: Rottasota (1968)Festivaalin 29-vuotisen historian aikana tapahtuma on ollut monille katsojille merkittävä mahdollisuus kokea vanhempaa kotimaista elokuvatuotantoa valkokankailta. Tänä vuonna tässä kategoriassa esitetään kotimaisen uuden aallon klassikot Bensaa suonissa (1970) ja Rottasota (1968), jotka molemmat kommentoivat mielenkiintoisella tavalla myös ympäristöä ja luontoa. Mukana on myös perinteinen mykkäelokuvanäytös, jossa Juha Valkeapää ja Juhani Liimatainen säestävät harvoin nähtyä luontoelokuvaa Villilintujen parissa (1927).

Jo viime vuoden ohjelmistossa oli kiinnostavalla tavalla korostettu kotimaista kokeellista elokuvaa. Teema saa jatkoa tänä vuonna, kun kokeellisen elokuvan historiaa valotetaan erityisesti Eino Ruutsalon (1921–2001) tuotannolla.

Eino Ruutsalo: Kineettisiä kuvia (1962)Perjantaina 4.9. esitetään Ruutsalon pitkä elokuva Laituri (1965), joka kertoo boheemisen esikoiskirjailijan kesälomasta. Lauantaina esillä on kooste ohjaajan dokumenteista, joissa erityisaseman saavat kaupunkikuvaukset New Yorkista ja Helsingistä, sekä katsaus hänen lyhyisiin animaatioihinsa, joista ohjaaja on tullut tunnetuksi. Lisäksi tarjolla on Ruutsalon kolme muuta pitkää näytelmäelokuvaansa, joista Viheltäjät (1964) jatkaa kaupunkisinfonioiden teemaa vierailemalla Pariisissa, Hetkiä yössä (1961) luo satunnaiskuvia Helsingistä ja Tuulinen päivä (1962) pohtii romanttisen rakkauden olemusta jazz-musiikin saattelemana.

Ajankohtainen luontotematiikka ja ympäristökysymykset kulkevat vahvasti koko ohjelmiston lävitse. Tätä tukevat sunnuntaina esitettävät ohjaaja Markku Lehmuskallion kolme pitkää elokuvaa. Lehmuskallio on myös itse paikalla festivaalinäytöksissä. Lehmuskallio on tullut tunnetuksi erityisesti pohjoisen luonnon ja alkuperäiskansojen elämän kuvaajana. Ohjelmistossa on mukana muun muassa hänen palkittu näytelmäelokuvansa Seitsemän laulua tundralta (2000).

Luontoaiheen kautta katsojilla on mahdollisuus tutustua myös uuteen kotimaiseen elokuvaan, sillä perjantaina esitetään muun muassa ympäristöteemaisia uusia lyhytelokuvia. Pitkistä elokuvista on lisäksi tarjolla Ville Tantun musiikillinen dokumentti Nightingales in Berlin (2019), joka kuvaa tutkija-muusikko David Rothenbergin huomioita ja pohdintoja linnunlaulusta osana kaupungin ääniympäristöä.

Onneksi tänäkään vuonna ei ole tarvinnut tinkiä oheisohjelmasta, joka tarjoaa pääteemojen ohelle mielenkiintoisia ja yllättäviä polkuja. Perjantain kattaus panostaa erityisesti dokumentteihin, ja mukana on muun muassa Samuli Pyykkösen dokumentti Botswanan metallimusiikista (Freedom in the Dark, 2018). Lauantaina nähdään Eerik Kantokosken pohjalainen kamppailuelokuva Loukasmäen taistelu (2019) sekä kattaus tuoreita lyhytelokuvia. Viime vuoden menestyksestä johtuen mukana on jälleen ”sika säkissä” -näytös, jossa esitetään yllätyksiksi jääviä näkökulmia kotimaiseen seksielokuvaan.

Festivaalin järjestävät Varsinais-Suomen elokuvakeskus ja Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, ja tapahtumapaikkoina 4.–6.9.2020 toimivat Turun Kino Diana, Logomo, ja Bar Ö. Lisätietoja festivaalista ja sen ohjelmistosta: www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi