Mollberg pääosassa

Suomalaisen elokuvan uuden kultaisen kirjan julkistamistilaisuudessa Peter von Bagh kommentoi suvereeniin tapaansa kotimaisen elokuvan esitysolosuhteita. Enemmän ja vähemmän merkittävät suomifilmin klassikot on televisiossa – Ylen kanavilla – ohjelmoitu arjen aamupäiviin tietokoneistetulla asenteella, jossa elokuvan kesto toimii valintakriteerinä tyhjälle ohjelmapaikalle. Baghin mukaan maamme elokuvahistoria on näin ollen vain muutamien "onnellisten vanhusten" ulottuvilla ikään kuin valmiiksi viritettynä hautakuoppana. Television ohella on vain kaksi tilaa, jossa kotimaiset elokuvat saavat merkittävää näkyvyyttä: Suomen elokuva-arkiston vakituinen keskiviikkoinen ohjelmapaikka Helsingissä sekä Turun Suomalaisen elokuvan festivaali.

Oloissamme ainutlaatuinen Turun tapahtuma järjestetään 14. kerran 7.–10.4.2005, yhden täyteläisen viikonlopun aikana. Festivaali on viime vuosina muodostanut lähikuvia 1960- ja 1970-luvun ohjaajista, luultavasti sen vuoksi, että heitä vanhemmat polvet ovat jo siirtyneet autuaammille kuvauspaikoille. Nämä kaksi vuosikymmentä muodostavat onneksi kotimaisen elokuvan viimeisen jännittävän, taiteellisesti kunnianhimoisen, ilmaisumuodon ominaisluonteita etsivän ajanjakson. Festivaalin aiempiin tekijävieraisiin kuuluvat muun muassa Maunu Kurkvaara, Lasse Naukkarinen ja Jörn Donner.

Tämän vuoden päävieras on Rauni Mollberg (s. 1929), nuoruudessaan Suomen Teatterikoulun näyttelijä sekä TV-Teatterin pitkäaikainen ohjaaja. Tunnetuimpina saavutuksinaan hän loi 1970-luvun katsotuimman kotimaisen elokuvan Maa on syntinen laulu (1973) ja ohjasi 1980-luvulla uuden version Tuntemattomasta sotilaasta (1985) päätyäkseen 1990-luvulla tilanteeseen, jossa hänen elokuvansa Paratiisin lapset (1994) ensi-iltaan ei saapunut ensimmäistäkään katsojaa.

"Keneltä Mollberg pyytää Paratiisin lapsissa anteeksi?" kriitikko Hannu Waarala kysyi viitaten elokuvan kohtaukseen, jossa sanan "anteeksi" lausuu itse ohjaaja, esittäessään mielisairaalan potilasta. Esitettiinkö tätä anteeksipyyntöä tyhjälle salille, siitä ei ole tietoa. Joka tapauksessa Timo K. Mukan romaaniin pohjautuva lihallinen Maa on syntinen laulu sekä Aapelin näytelmään pohjautuva suosittu televisioelokuva Siunattu hulluus (1975) kohtasi Paratiisin lapsissa kylmän nykyaikaisen kaupunkimentaliteetin. Suomea on monessa muodossa.

Valitettavasti Paratiisin lapsia ei esitetä edes Turussa (sen voi halutessaan poimia videoliikkeestä). Merkittävää on kuitenkin Siunatun hulluuden esitys, sillä tv-elokuva on nykyisin harvinainen ja peräisin armon ajalta, jolloin televiossakin kuvattiin elokuvat filmille. Kaikki Mollbergin elokuvat pohjautuvat kirjalliseen lähteeseen. Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan sovitus kärsi ehkä kohtuuttomastakin vertailusta Edvin Laineen näkemykseen. Veikko Aaltonen on kuitenkin painottanut Mollbergin tulkintaa voimakkaana, kiehtovan modernina elokuvana. Nyt on tilaisuus uudelleen arviointiin. Turkuun saapuvat Mollbergin mukana hänen kanssaan työskennelleet Aaltonen sekä Risto Salmi, Olli Soinio ja Tuomo Kattilakoski.

Suomalaisen elokuvan festivaalin muita vieraita ovat näyttelijät Kyllikki Forssell ja Leni Katajakoski. Viimeksi Säädyllisessä murhenäytelmässä (1998) loistanut Forssell on pitkän ja vaikuttavan esiintyjäuransa lisäksi ensimmäisiä naisia, joka ohjasi Suomessa pitkän näytelmäelokuvan. Tai ainakin osan sellaisesta, nimittäin episodin "Onnellinen perhe" elokuvasta Kolmiapila (1953). Katajakoskea seuratessa on Turussa mahdollista tutustua samalla varhaiseen Kurkvaaraan. He kohtasivat jälkimmäisen varhaisessa ohjauksessa Patarouva (1959).

Festivaalin keskeinen kuppila on Panimoravintola Koulu, jossa kuullaan muun muassa Mollbergin elokuviin liittyvää keskustelua sekä katsellaan Viikate-yhtyeen musiikkivideoita, jotka ammentavat materiaalia kotimaisesta elokuvasta. Näyttelyitäkin on mukana liittyen Mollbergiin sekä Olavi Virtaan, jonka syntymästä tuli tänä vuonna kuluneeksi 90 vuotta. Festivaalin kotisivuilla [www.vselokuvakeskus.net/sef.html] voi tutustua täydelliseen ohjelmaan. Älä tyydy televisioon!