Filmin juhlaa

Sodankylän 34. elokuvajuhlat vietetään 12.–16.6.2019. Käytössä on jälleen jo aika vanha mutta hyväksi havaittu resepti: tuodaan pohjoiseen kiinnostavia tekijävieraita ja heidän elokuviaan, näytetään maailman filmifestivaaleilla menestyksekkäiksi tai ainakin kiinnostaviksi havaittuja elokuvia ja lisätään tähän vahva edustus elokuvahistorian klassikoita ja syventäviä opintoja aina kuriositeetteihin asti. Yhdessä pohjoisen kesän valon sekä Sodankylän maantieteellisen sijainnin ja koon aiheuttamien rajoitusten kanssa syntyy ainutlaatuinen keitos, joka saa ihmiset palaamaan paikalle vuosi vuoden perään. Valosta puhuttaessa ei sovi unohtaa sitä, että Sodankylässä näytetään edelleen merkittävässä määrin elokuvia myös filmiltä.

Elokuvajuhlien vieraiksi saapuvat niin ranskalainen käsikirjoittaja-ohjaaja Arnaud Desplechin, ruotsalainen Bergman-yhteyksistään tunnettu näyttelijä ja ohjaaja Pernilla Augustin kuin iranilainen ohjaajapariskunta Mohsen Makhmalbaf ja Marzieh Meshkini. Kuluvan vuosituhannen uudesta ohjaajapolvesta Sodankylään saapuvat brasilialainen Fernando Meirelles, englantilainen Mark Jenkin sekä esikoispitkällä elokuvallaan Systemsprenger tänä vuonna Berliinin elokuvajuhlilla palkittu Nora Fingscheidt, jolle Sodankylä on jo entuudestaan tuttu. Iranilaisten edustusta lisää myös pitkän linjan näyttelijä Shahab Hosseini.

Elokuvan historian merkkiteoksia, kuten Satyajit Rayn Tien laulu, nähdään Pirjo Honkasalon carte blanche -sarjassa. Elokuvajuhlien vieraana olevan kriitikko Kent Jonesin mestariluokassa nähdään Alfred Hitchcockin Englannissa ohjaama junaelokuva Nainen katoaa (1938) ja lisäksi nähtävillä on Jonesin tuore dokumenttielokuva Hitchcock/Truffaut François Truffautin klassisesta haastattelukirjasta. Tunnettujen eurooppalaisten ohjaajien varhaistuotantojen komediaelokuvia, kuten Roberto Benignin Hammastikku-Johnny (1991), nähdään asiaan soveltuvasti isossa sirkusteltassa.

Suomalaisen elokuvan historiaa on Sodankylässä myös tarjolla. Lasse Pöystiä ja suomalaista studiokauttakin kunnioitetaan Orvo Saarikiven elokuvalla Suomisen Olli yllättää (1945). Suomalaisen elokuvan tekijävetoista taiteellista nousua 1980-luvulta edustaa Matti Ijäksen Räpsy & Dolly eli Pariisi odottaa (1990) ja vuosituhannen taitteen populaarimpaa ja uutta yleisöä teattereihin vetänyttä kautta vaikkapa Veikko Aaltosen Hotakais-filmatisointi Juoksuhaudantie (2002). Viimeksi mainittuja yhdistää festivaalivieraaksi saapuva näyttelijä Eeva Litmanen. Ja mikä parasta, kaikki nämä klassikot nähdään 35 mm filmikopiolta projisoituna, joten yleisöllä on mahdollisuus nähdä elokuvat niiden alkuperäistä katsomiskokemusta uusintavassa esitystilanteessa.

Kotimaisia elokuvauutuuksia näytetään toki myös Sodankylässä. Cannesissa huomattu J-P Valkeapään Koirat eivät käytä housuja saa elokuvajuhlilla Suomen ensi-iltansa. Dome Karukosken kirjailijaelämäkertaelokuva Tolkien ja Mikko Mattilan dokumenttielokuva Mystinen metsätyömies laulaja-lauluntekijä Pekka Myllykoskesta ovat uusia taiteilijakuvauksia, karaokenäytöksenä esitettävä Markku Pölösen Badding (2000) alkaa puolestaan olla jo klassikko.

Erityisen kiinnostava syvemmälle elokuvahistoriaan eteneville on Riian kansainvälisen elokuvafestivaalin taiteellisena johtajana toimivan Sonora Brokan mestariluokka. Neuvostoliitossa ei monta varsinaista kauhuelokuvaa tehty, Sodankylässä nähtävä Arūnas Žebriūnasin ohjaama, kansanperinteeseen pohjautuva kauhumusikaali Devil’s Bride (Velnio nuotaka) on niistä tunnetuimpia ja aikanaan suosituimpia – sen musiikkia sisältävästä tuplaäänilevystä otettiin myös monia painoksia. Sen sijaan Neuvostoliiton hajoamisen jalkoihin jäi lavastajana elokuvauransa tehneen Vasili Massin ainoa elokuvaohjaus, eroottis-psykologinen kauhuelokuva Spider (Zirneklis). Neuvostoelokuvatuotanto sai ensi-iltansa suurvallan hajoamisen jälkeen 1992 ja on vasta nykyaikana saanut elokuvahistoriallista huomiota.

Neuvostolatvialaisen pitkän linjan ohjaajan Rolands Kalniņšin tekoajankohtansa 1960-lukulaisuutta henkivä musiikkielokuva Four White Shirts (Četri balti krekli) hyllytettiin ja pääsi valkokankaalle muokattuna ja uudelleen nimettynä vasta perestroikan aikana. Viime vuonna elokuva nähtiin alkuperäismuodossaan Cannesissa ja tänä kesänä Sodankylässä. Kent Jonesin mestariluokassa on niin ikään mukana neuvostoharvinaisuus, Kazakstanin uutta aaltoa edustava Jermek Šynarbajevin Revenge (Kek, 1989). Kun vielä toinen Sodankylän tämän vuotisista livesäestetyistä mykkäelokuvista on neuvostoelokuvan klassikoksi luettava Friedrich Ermlerin nykykatsojankin historiallisen ironian tajua kutkuttava Imperiumin jätteet (Oblomok imperii, 1929), on myös entisen naapurimaan elokuvaedustus juhlilla varsin vahva.

Siinä toisessa livesäestetyssä mykkäelokuvanäytöksessä, festivaalin perjantai-iltaisena huipentumana mainostetussa, nähdään Anthony Asquithin brittiklassikko A Cottage on Dartmoor (1929) mykkäelokuviin erikoistuneen säveltäjä ja pianisti Stephen Hornen säestämänä.

Ohjelmisto ja lisätietoja osoitteessa: msfilmfestival.fi