Cinefiilien yötön yö

Joka vuosi kävijäennätyksiään rikkovalle Sodankylän elokuvajuhlille odotetaan jälleen yleisöryntäystä. 29. kerran järjestettävän festivaalin tämänvuotisen vieraslistan kiintotähti on arthouse-elokuvan suurmies Peter Greenaway. Miehen uralta esitetään parhaimmistoa ohjaajan tyylin määrittäneestä Piirtäjän sopimuksesta (1982) aistilliseen Pillow Bookiin (1996). Elokuvan ystävälle festivaalin kiinnostavinta antia on tekijöiden ja yleisön välinen dialogi perinteisissä aamukeskusteluissa. Parhaillaan Sergei Eisensteinista elokuvaa valmistelevan Greenawayn tarinatuokioon onkin odotettavissa ennennäkemätön tungos.

Festivaalin kulttuuriteko on venäläisen elokuvan vähemmän tunnetun naturalistin Gleb Panfilovin sekä hänen vaimonsa ja valovoimaisen luottonäyttelijänsä Inna Tšurikovan tuominen ansaittuun valokeilaan. 1960-luvun lopussa aloittaneelta neuvostoelokuvan näyttävän manerismin humaaniin luonnollisuuteen vaihtaneelta ohjaajalta esitetään mittava retrospektiivi, jonka sokerina pohjalla on upea Pyydän puheenvuoron (1977). Ilmestyessään epätavallisen modernissa elokuvassa pormestariksi ylennetty nuori nainen kamppailee yksityiselämänsä ja yhteisön etujen välisessä ristipaineessa eikä Tsurikovan vahva roolityö ole vuosien saatossa menettänyt tippaakaan tehovoimastaan.

Afrikan mannerta festivaalilla edustaa tšadilaisen elokuvan johtokasvo Mahamat-Saleh Haroun, jonka urasta nähdään neljän elokuvan mittainen läpileikkaus. Virolaisen elokuvan omapäinen ravistelija Veiko Õunpuu esittää festivaalilla uusimman tuotoksensa Free Range (2013), jossa etsitään ulospääsyä Tallinnan tasapäistävästä tehosekoittimesta. Uusista eurooppalaisen elokuvan kyvyistä festivaalille saapuu brittiläistynyt Pavel Pawlikovski sekä Norsunluunrannikolla syntynyt ranskalaisen elokuvan toivo, hajoavien perheiden kuvaajana kunnostautunut Katell Quillévéré sekä puolisonsa Hélier Cisterne.

Viime metreillä ohjelmistoon kiinnitettiin myös Cannesin Grand Prix palkinnon napannut Alice Rohrwacher, joka saapuu esittämään voitokkaan, Ermanno Olmi -vertauksia herättäneen maalaiskuvauksensa The Wonders (2014). Yksi festivaalin päävieraista on kuitenkin jo pitkään ranskalaisen elokuvan kiinnostavimpiin ohjaajiin kuuluva Olivier Assayas, jolta esitetään muun muassa 1970-luvun kuuluisimman terroristin tarinaan pureutuva viisituntinen epookki Carlos the Jackal (2010).

Poliittista terroria ja murhan mystiikkaa

Yhtenä ohjelmiston kantavana teemana näyttäisi olevan poliittinen terrori, kuten romanialaisen elokuvan voittokulkua jatkava Rooman elokuvajuhlien Grand Prixillä noteerattu, matemaatikon silmin kuvattu Andrei Gruzsniczkin Quod erat demonstrandum (2014) osoittaa. Teos on luonnollista jatkumoa romanialaisen elokuvan pakottavassa tarpeessa purkaa Ceaucescun ajan paranoiaa.

Amerikkalaisen independent-elokuvan kruunaamattomalta kuningattarelta Kelly Reichardtilta esitetään poliittista trilleriä muuntava Night Moves (2013), joka seuraa ekoaktivistien terroriteon toteutusta sekä iskun jälkeistä tyhjiötä. Jo pari vuotta sitten ilmestyneessä Meek's Cutoffissa nähtiin miten Reichardt muovasi westerniä täysin omanlaisekseen pienten olemisen havaintojen mosaiikiksi ja Night Movesilta voikin odottaa uudenlaista näkökulmaa nykyelokuvan yhä kasvaviin terroristikuvauksiin.

Poliittista terroria käsittelevät myös ohjelmiston aasialaiset poiminnat: Rithy Panhin väkevän henkilökohtainen, Punaisten khmerien rampauttamaa Kambodžan poliittista historiaa saviveistosten avulla rekonstruoiva dokumentti The Missing Picture (2013) sekä Lav Diazin yhtälailla rankalla kädellä Filippiinien keskiluokkaistumisen tukahduttamaa poliittista magmaa ulospurskautteleva elokuvajytky Norte (2013).

Kotimaisia uutuuksia

Festivaali marssittaa valkokankaille myös suuren tukun kotimaisen elokuvan uusimpia saavutuksia. Eniten mielenkiintoa herättää varmasti Pekka Lehdon Anneli Auerin oikeudenkäyntiä seuraava dokumentti Ulvilan murhamysteeri (2014). Lehto ei lupaa tapauksesta suuria paljastuksia, vaan pikemminkin satiirikon näkökulman tapauksen absurdiksi paisuneeseen tutkimusprosessiin ja sen ympärille rakentuneeseen mediasirkukseen.

Muita mielenkiinnon herättäjiä ovat Maria Ruotsalan Leena Krohnin romaaniin perustuva visuaalisesti näyttävä scifi-sovitus Apeiron (2013) sekä Juha Wuolijoen suomalais-amerikkalainen yhteistuotanto Zarra's Law (2014), jota tähdittää tv-sarjasta Sopranos tuttu veijarimainen kovanaama Tony Sirico. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan minkälaista näkökulmaa pohjoisen poika on saanut paperilla kovin geneerisen kuuloiseen gangsteritarinaan.

Lopulta, juhlat eivät olisi mitään ilman festivaalin perustajajäsenen Anssi Mänttärin tuoreen elokuvan esitystä. Tälläkin kertaa Suomi-elokuvan uupumaton työmyyrä tuo kankaille rashomonilaisittain totuuden sirpaleita keräilevän keskusteluelokuvan Kuinka myöhään valvoo blues (2014). Mänttärin töissä kiteytyy myös elokuvajuhlien leppoinen henki: elämänfilosofiset oivallukset niveltyvät olennaisesti hedonistisiin aistimuskylpyihin.

Lisätietoa festivaalin kotisivulta: www.msfilmfestival.fi