Kylmää terapiaa

Vakiintuneimpien festivaalivieraiden muistiin luottaen vietettiin Sodankylässä ilmanalaltaan festivaalin historian kylmin viisipäiväinen. Lähtiessäni lauantaina aamuviideltä pienen oluenmakuisen tauon jälkeen katsomaan (ts. nukkumaan) Fridrik Thor Fridrikssonin uusinta elokuvaa Englar Alheimsins / Universumin enkelit, satoi Kitisen ylittävällä sillalla päälleni pari valkoista pisaraa, ja niin olin valmiina vastaanottamaan islantilaisfilmin. Amerikkalainen päävieras Bob Rafelson olikin syystä ihmeissään, sillä häntä oli pyydetty ottamaan matkaan mukaan pelkät uimahousut ja hyttyssuoja.

Kylmyys ei silti vaikuttanut festarikuntoon. Omalla kohdallani Sodankylän selluloidisaldo nousi aikaisemmasta parinkymmenen paremman puolen saavutuksesta 26 elokuvan kokonaismäärään (muutama tietysti enemmän tai vähemmän läpinukuttuja). Festarin ydintä, helleöinäkin viluisaa Telttaa välteltiin esityspaikkana, ja ehkä siksi sieltä siirrettiin kiinnostavimpia elokuvia joko Lapinsuu-elokuvateatteriin tai Kitisenrannan koululle. Käsittämätöntä olikin jatkuvat ohjelmistonmuutokset. Ohjelmakartasta saatettiin päivän aikana painaa uusi versio peräti kolmeen eri otteeseen, eivätkä katsojat välttämättä aina tienneet saapuivatko katsomaan Easy Rideria vai Levottomia.

Ohjelmanmuutoksiin oli tietysti myös todella valitettavat syynsä. Jo viime vuonna Sodankylään odotetun iranilaisen Abbas Kiarostamin tulo oli lähes loppuun asti arvailujen varassa, kunnes festivaalijohtaja Peter von Bagh perjantai-iltapäivänä myöntyi epätoivolle. Kiarostami oli pari päivää joutunut odottamaan New Yorkissa Suomen viranomaisten päätöstä siitä, onko hänen viisuminsa kunnossa. Suomen viranomaisten mukaan se ei ollut.

Kiarostamilta kyllä esitettiin kaikki elokuvat, jotka oli aiottukin, aina uusimpaan Bad ma ra khabad bord / Tuuli meitä kuljettaa -teokseen saakka. Silti ohjelmakarttaan ei kuitenkaan koskaan ilmestynyt mestarillisen Koker-trilogian ehkä keskeisintä osaa Zendegi edame darad / Ja elämä jatkuu, jonka mukanaolo olisi antanut yleisölle mahdollisuuden elokuvien kokonaisvaikutelmaan. Kolmessa elokuvassa yksityiskohdat yhdistyvät yllättävillä tavoilla, kuten henkilöiden kohtaamisina ensin nuorempina ja sitten vanhempina, eri asiayhteyksissä (omatunto, rakkaus) juoksemassa samoja vuoristopolkuja ylös alas, suomatta katsojan deja-vulle kuitenkaan mitään efektiivistä tunnetilaa.

Muita tulonsa peruuttaneita ohjaajia olivat Roy Andersson, Bakhtiar Khudojnazarov ja ranskalainen Claire Denis, jonka alunperin neljästä esitettävänä olleesta elokuvasta näki keskiyön auringon vain ohjaajan uusin Beau Travail. Denis’llä oli kuulemma kiireitä tulevan elokuvansa leikkauksessa.

Sodankylän silmiinpistävän sponsorin, Canal +:n rahoittama Sodankylän elokuvajuhlien palkinto myönnettiin Saarijärven elokuvakerhon puheenjohtajalle Yrjö Pulkkiselle. Pulkkinen, joka on käynyt festivaalilla aina vuodesta 1987, kuuluu vastikään perustettuun Elokuvakerhotoiminta ry:hyn, jonka on tarkoitus parantaa sekä elokuvakerhojen että elokuvakeskusten mahdollisuuksia esittää haluamiaan elokuvia. Sekä uusia että vanhoja elokuvia on ajatuksena myös maahantuoda siten, että niitä kierrätettäisiin valtakunnallisesti eri kerhojen ja keskusten välillä. Helppoa onkin todeta, että palkinto meni oikeaan osoitteeseen - Pulkkinen on innovatiivinen ja tarmokas kaveri, joten toiminta tuskin jää suunnittelun asteelle.