Kaiken keskiössä on ihminen

Kotka International Film Festival (KIFF) järjestettiin ensimmäistä kertaa viime vuonna. Se oli uudelle festivaalille varsinainen tulikaste koronapandemian jyllätessä ympäriinsä. Nyt tilanne on helpottanut, rokotteet hankittu ja kokoontumisrajoitukset poistettu. Toista kertaa järjestettävä festivaali rantautuu Kotkaan elokuvateatteri Kinopalatsiin 19.–22. toukokuuta. Festivaalin tilaisuudet ja elokuvanäytökset ovat maksuttomia.

Festivaalilla pääsee seuraamaan kahdeksaatoista elokuvateosta aina draamasta dokumenttielokuviin. Näiden lisäksi järjestetään kansainvälisyyttä esiin tuovia tilaisuuksia Kotkan kaupunginkirjastossa muiden taiteiden, kuten monikielisen runonlausunnan sekä paikallisten kirjailijoiden paneelin muodossa. Elokuvat ovat kuitenkin pääosassa, ja maaotanta on laaja. Suomalaista osaamista edustaa kuusi tuoretta teosta.

Kansainvälisesti samaistuttavia teemoja löytyy monia. Ihminen on kaiken keskiössä, iloineen ja suruineen. Helmikuussa Ukrainan sodan myötä suomalaisillekin jälleen ajankohtaiseksi noussut teema sota esittää suurta roolia monessa teoksessa. Erkki Perkiömäen Suo (2020) palauttaa mieleen Suomen sisällissodan traumojen käsittelyn muodossa. Sotatraumoja ja surua käsittelee myös Armeniaan sijoittuva ja lukuisilla festivaaleilla palkintoja kahminut Light Drops (2021).

Kuolema on läsnä myös sodan ulkopuolella valkokankaalla. Äiti menee nyt roskiin (2021) tarkastelee surutyön moninaisuutta sisarusten kesken. Puolalaisessa elokuvassa First (2021) kuolema tulee lähelle jo ennen syntymää. Työnsä puolesta kuolemaa katsovat ruumiiden kanssa työskentelevät mustahuumorisessa lyhytelokuvassa Almost Saint Senya (2021) sekä koronasta kertovassa lyhytdokumentissa The Beyond (2021).

Monella elokuvafestivaalilla kestoteemana viime vuosina tärkeästäkin syystä on ollut ympäristö ja ilmastonmuutos. Tämä näkyy myös Kotka International Film Festivalilla ympäri maailman tapahtuvissa hetkissä. Iiris Härmän äskettäin ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva Luomakunnan vartijat (2022) siivittää katsojat ihmiskunnan alkulähteille Afrikan mantereelle Keniaan. Mielikuva ihmisten synnyinkehdosta murskaantuu dokumenttielokuvan myötä. Meidän vaikutuksemme heijastuu kauas ja se tosiasia tulee Luomakunnan vartijoissa suoraviivaisesti ilmi.

Suoraviivaisuutta arvostaa ja esiintuo myös tekoja eikä sanoja arvostava aktivistiryhmä Elokapina. Miikka Poutiainen seuraa Elokapinan pyrkimyksiä saada maapallo kestämään nykyihmisen kuormitusta dokumenttielokuvan Kapinalliset (2022) myötä. Maapallon ja eliökunnan kestävyyttä koettelee sadonkorjuuseen tähtäävä virolainen animaatio The Turnip (2022).

Ihminen pääsee myös keskiöön perhesuhteiden, kulttuurin ja yhteiskunnan kautta. Gunnar (2021) on elämänkerrallinen dokumentti jalkapalloilija Gunnar Anderssonista viheriöllä ja sen ulkopuolella. Tanssin pyörteisiin katsojat johdattaa Hearken (2021). Perhesuhteiden pariin pääsee A Day Will Comen (2021) sekä The Brothers Who Hold the Same Breathin (2021) parissa. Perhettä ja kulttuuria kahdesta maasta yhdistää Behtarin (2021).

Yksi mielenkiintoisimpia teoksia on kokopitkä dokumenttielokuva Elektra, My Love (2021). Unenomaisesti etenevä teos käyttää cinéma véritéä tuodakseen aavemaisia välähdyksiä Beirutin sisällissodassa raunioituneesta Piccadillyn teatterista. Kerran unelmia, eskapismia ja suuria tunteita tarjonnut rakennus vaipuu unholaan muistoineen maatuessaan pikkuhiljaa tomuksi vain menneisyyden muistot ja aaveet seuranaan.

Lisätietoja festivaalin kotisivulta: www.kotkaiff.com