Matka itään kotisohvalta

Yhdeksännen kerran järjestettävä Helsinki Cine Aasia on Suomessa ainoa aasialaiseen elokuvaan keskittynyt festivaali, jota pääsee tänä vuonna seuraamaan verkon välityksellä 16.–18.4.2021. Vielä viime vuoden maaliskuussa festivaalista päästiin nauttimaan elokuvasaleissa tekijävieraiden seurassa – mutta silloinkin pandemiatilanteen varjo jätti salit vajaiksi.

Ei siis ole yllätys, että tänä vuonna pienen festivaalin ohjelmisto on supistunut entisestään kahteentoista elokuvaan. Vaikka ohjelmisto on tänä vuonna hieman aiempaa niukempi, online- festivaalin joustavat katseluajat lisäävät valinnanvaikeutta ja elokuvat ovat nähtävissä ympäri Suomen.

Lipunmyynti on alkanut keskiviikkona 7.4. ja yksittäisliput myydään seitsemällä eurolla. Erityisen houkutteleva hinta on kuitenkin festivaalin sarjakortilla: 45 € hintaan pääsee nauttimaan koko ohjelmistosta. Elokuvat ovat katsottavissa koko festivaalin ajan.

Puolet japanilaista

Helsinki Cine Aasiassa nähdään elokuvia eri puolilta Aasiaa, mutta Japani on selvästi tämän vuoden ohjelmiston pääosassa viime vuosien koreabuumista huolimatta. Japanilaistuotannot kattavat puolet festivaalin ohjelmistosta, kun mukaan lasketaan malesialais-japanilainen yhteistuotanto Malu (2020). Lisäksi elokuvia nähdään Etelä-Koreasta, Kiinasta, Filippiineiltä, Burmasta ja Kambodžasta.

Festivaalin elokuvat tarjoavat näkökulmia nyky-Japanissa edelleen vahvasti vaikuttaviin sukupuolirooleihin. Vuoden 2020 Tokyon kansainvälisellä elokuvafestivaalilla yleisöpalkinnon kahminut Hold Me Back kuvaa nuorten japanilaisten naisten ihmissuhteita, kuten myös ohjaaja Akiko Ohkun aiempi, hykerryttävän raikas Tremble All You Want (2017). Vaikka sinkkunaisten kommellukset deittailun kentällä väritetään komedialla, on yksinjääminen avioliittoa ihannoivassa yhteiskunnassa todellinen pelko.

Atsushi Funahashin dokumentin ja fiktion rajoilla hamuileva Company Retreat (2020) sen sijaan dramatisoi todellista tapausta seksuaalisesta häirinnästä työpaikalla. Uhri on joutunut nettikiusaamisen kohteeksi, ja ongelmia puidaan työntekijöille järjestetyllä retriitillä. Elokuva-alan töissä draama on taas sisäänrakennettua, myös kameran takana: Sion Sonon tragikomedia Red Post on Escher Street (2020) on rakkauskirje elokuvanteolle.

Nuoruuden epävarmuus

Japanin alkuperäiskansa, ainut, eivät ole hyvin tunnettuja edes kotimaassaan eikä heitä juuri kuvata japanilaisessa elokuvassa. Hokkaidon pohjoisiin maisemiin sijoittuva Takeshi Fukunagan draama Ainu Mosir (2020) on siis erityistä herkkua: 14-vuotias päähenkilö Kanto kamppailee identiteettinsä kanssa valtavirtakulttuurin ja ainu-perinteiden ristitulessa.

Ranskalaisohjaaja Jessé Micelin Coalesce (2020) sen sijaan kuvaa nuoruutta Kambodžassa. Kuilu maaseudun ja kasvavan pääkaupungin välillä kasvaa, ja nuoret etsivät paikkaansa. Tunnelmalliset kuvat ja kohtalot kietoutuvat yhteen epävarmassa tilassa. Shujun Wein Striding into the Windissä (2020) kiinalainen elokuvaopiskelija ajelee ympäri Mongoliaa ilman sen suurempia suunnitelmia.

Levollisten kuvien vastapainona filippiiniläisohjaaja Glenn Baritin Cleaners (2019) hurmaa erikoisella ilmeellään. Koulumaailmaa ja oppilaiden kommelluksia kuvaava elokuva muistuttaa animaatiota karkeilla liikkeillään, ja hahmot on väritetty korostustusseilla kuin piirustukset muistiinpanovihkojen sivuilla konsanaan. Itsensä etsiminen piirtyy kontrasteihin, joiden nostalgisuus tekee nuoruuden vimmasta tunnistettavaa ja universaalia.

Lupaus paluusta valkokankaille

Vaikka itse festivaali järjestetäänkin verkossa, on aasialaisesta elokuvasta kiinnostuneille cinefiileille jo toiveikkaita uutisia: kunhan elokuvateatterit jälleen avataan, Helsinki Cine Aasia järjestää näytössarjan yhteistyössä Cinema Orionin kanssa. Epävarman koronatilanteen vuoksi sarjan sisällöstä ja ajankohdasta tiedotetaan vasta myöhemmin, mutta mielenkiinnolla sitä voi odottaa jo festivaalin perusteella.

Lisätietoja festivaalista: helsinkicineaasia.fi

Lipunmyynti ja näytökset Festhome-palvelussa.