Ajankohtaisia ja globaaleja dokumentteja

Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPoint pyöräyttää käyntiin vuoden 2022 festivaalitarjonnan. Koronan jatkaessa kulttuurialan kurittamista tapahtuma järjestetään verkossa, jossa ohjelmisto on katsottavissa ajalla 31.1.–6.2.2022. Verkkoratkaisuun päädyttiin viime vuonnakin, ja silloin tapahtuma toimi hienosti. Tekniikka toimi lähes moitteettomasti, ja elokuvat keräsivät kiitettävästi katsojia maanlaajuisesti. Tältä pohjalta odotukset festivaalin onnistumiselle ovat korkeat tänäkin vuonna, etenkin kun festivaalin ohjelmisto on monipuolinen ja laadukas.

DocPointin ohjelmistossa korostuvat ajankohtaiset teemat, kuten hoivatyö ja hyvinvointi, ympäristökysymykset ja ihmisoikeudet. Hyvinvoinnin tematiikka korostuu muun muassa avajaiselokuvassa Armotonta menoa – Hoivatyön lauluja (2022). Susanna Helken tuore dokumentti tutkii vanhustenhoidon karua tilaa Suomessa. Dokumentti lähestyy aihettaan musiikillisen aktivismin, mustan huumorin ja tragikoomisuuden kautta. Väsyneiden hoitajien kuoro ja hankala kommunikointi hoivarobottien kanssa lisäävät dokumenttiin elokuvallisesti mielenkiintoisia elementtejä suomalaisia viime vuosina puhuttaneeseen aiheeseen.

Hoivatyön ulottuvuuksiin voi tutustua myös kansainvälisten dokumenttien kautta. Eat Your Catfish (Adam Isenberg, Noah Amir Arjomand & Senem Tüzen, 2021) pohtii hoivan merkitystä potilaan näkökulmasta. Dokumentti esittelee Kathrynin, joka elää ALS-liikehermosairauden kanssa. Käytännössä liikuntakyvyttömänä hän on kuitenkin täynnä elämän ja rakkauden kaipuuta. Vastakkaisen näkökulman tarjoaa belgialainen Closing Words (Agnès Lejeune & Gaëlle Hardy, 2021), joka esittelee eutanasiaa havittelevia ihmisiä. Potilaiden kokemukset avaavat, miksi ihminen toivoo kuolemaa, kun taas lääkärit pohtivat, ovatko toiveet riittävän perusteltuja.

Festivaalin tarjonnassa avataan myös kuoleman jälkeisiä kysymyksiä, kuten kotimaisessa Mina Laamon Surunkesyttäjissä (2022), joka nostaa esille ihmisten surukokemuksia. Episodimaisesti rakennettu dokumentti tuo yhteen mustavalkoisia ja sävytettyjä otoksia, joita täydentää surumielinen tunnelmointi. Estetiikastaan huolimatta dokumentti ei kehota kaihtamaan surua, vaan näkee sen keskeisenä osana ihmisenä oloa.

DocPointin ohjelmistossa on tällä kertaa mukana jopa neljä Oscar-pystistä kilpailevaa teosta. Aasialaisia luokkaeroja avaavat Ascension (Jessica Kingdon, 2021), joka kertoo luokkanousun unelmista ja kuiluista kiinalaisessa yhteiskunnassa, ja Writing with Fire (Rintu Thomas & Sushmit Ghosh, 2021), joka kertoo inspiroivan tarinan intialaisen kastijärjestelmän ulkopuolelle jääneistä naisista, jotka perustivat oman sanomalehden ja ryhtyivät raivaamaan itselleen ja kokemuksilleen omaa julkista tilaa.

Toiset kaksi Oscar-ehdokasta pureutuvat afrikkalaisiin kysymyksiin. Faya Dayissa (Jessica Beshir, 2021) mustavalkoiset ja esteettiset kuvat kiertyvät päihdyttävien Khat-lehtien ympärille. Kymmenen vuoden aikana kuvattu dokumentti luo kiehtovan ajankuvan Etiopiasta osana globaalia maailmaa ja sen haasteita, mukaan lukien ilmastonmuutosta, siirtolaisuutta ja ihmisoikeuskysymyksiä. Puolestaan tanskalaisen Camilla Nielssonin President (2021) suuntaa katseensa Zimbabwen poliittiseen kulttuuriin. Dokumentista rakentuu jännittävä näytelmä vaaleista maassa, jossa vapaiden vaalien ja demokratian perinteillä on takanaan haastava taipale.

Kuten jo näistä neljästä elokuvasta voi huomata, festivaalin taiteellinen johtaja Kati Juurus on halunnut vahvistaa myös muiden kuin länsimaisten dokumenttien näkyvyyttä, ja tänäkin vuonna ohjelmistosta löytyy ilahduttavan laaja katsaus globaaliin maailmaan ja sen haasteisiin. Itse odotan innolla Cannesissa parhaan dokumentin palkinnon saanutta Payal Kapadian elokuvaa A Night of Knowing Nothing (2021). Oikeistopopulistisen BJP-puolueen voitettua Intian parlamenttivaalit vuonna 2014 opiskelijat protestoivat äänekkäästi opinahjojensa toiminnan rajoittamista. Protesteissa esille tulevia yhteiskunnallisia jakolinjoja avataan (fiktiivisen) elokuvaopiskelijan muistikirjan kautta. Päiväkirjamainen tunnelma, jossa henkilökohtaiset kokemukset nousevat pinnalle, yhdistyvät tunnelmoivaan kuvitukseen. Itseäni kiehtookin tämä vahvan henkilökohtaisen tunnemaailman ja poliittisuuden lomittuminen maailmassa, jossa poliittisuus ja henkilökohtaisuus ovat yhä tiukemmin sidoksissa toisiinsa.

Myös monet kotimaiset dokumentit avaavat tänä vuonna näkökulmia eri puolille maailmaa. Muun muassa Janne Niskalan ja Oskari Pastilan Hockey Dreams (2022) kuvaa huumorin kautta eteläkorealaista urheilukenttää, ja Iiris Härmän Luomakunnan vartijat (2022) syventyy ilmastonmuutokseen niin kutsutussa ihmiskunnan kehdossa Kenian ja Etiopian alueilla.

Kansainvälisyys näkyy myös vuotuisessa retrospektiivissä, jossa pureudutaan tällä kertaa Pirjo Honkasalon dokumentteihin. Häneltä esitetään niin kutsuttu ”pyhän ja pahan trilogia”, jonka Mysterio (1991) ja Tanjuska ja 7 perkelettä (1993) raottavat ovea virolaiseen nunnaluostariin, ja viimeinen osa Atman (1996) puolestaan kuvaa vammaisen pyhiinvaellusta Ganges-joen varsilla Intiassa. Lisäksi Honkasalolta on mukana hänen tunnetuin teoksensa Melancholian 3 huonetta (2004), jossa raadollisesti näytetään lasten ja nuorten elämää Tšetšenian sodan keskellä. Kaikissa valituissa neljässä dokumentissa korostuu tarkkailijan rooli ja siihen liittyvät moraaliset haasteet. Moraalisuus ja eettisyys ovat muutoinkin vahvasti näkyvillä tämän vuoden ohjelmistossa, erityisesti elokuvien teemojen kautta.

Kokonaisuutena DocPointin ohjelmisto on totuttuun tapaan laaja, kansainvälinen ja uutuusdokumentteihin painottuva. Mukana on 52 pitkää dokumenttielokuvaa ja kymmenkunta lyhyempää tarinaa. Ja vaikkakin festivaali järjestetään pääosin etänä, avajaistapahtuma ottaa varaslähdön Helsingissä lauantaina 29.1., jolloin Musiikkitalon valoseinälle Helken avajaiselokuva heijastetaan. Yleisöllä onkin siis yksi mahdollisuus valita lämpimän kotisohvan ja yhteisöllisen, joskin ulkoistetun, kokemuksen väliltä.

Lisätietoa festivaalin kotisivulta: docpoint.fi