Latinoelokuvaa laajalla skaalalla

Latinalaisen Amerikan elokuvafestivaali Cinemaissí tuo tuoreita lattarileffoja syksyiseen Helsinkiin jo kuudetta kertaa. 7.–10. lokakuuta järjestettävän festivaalin puolensataa pitkää fiktioelokuvaa, dokumenttia ja lyhytelokuvaa on valittu huolella yli 200 tarjokkaan joukosta. Keskeisiä teemoja ovat tänä vuonna perhesuhteet, kapinointi valtavirtaa vastaan sekä matkalla oleminen.

La NanaPalkituin festivaalilla nähtävistä elokuvista lienee Golden Globe -ehdokkaaksikin valittu La Nana (The Maid, 2009). Chileläisen Sebastián Silvan elokuva kertoo asemansa puolesta pelkäävän kotiapulaisen reviiritaistelusta mustan huumorin keinoin. Toinen ehdokkuuksia ja palkintoja kahminut elokuva on Rigoberto Perezcanon Norteado (Northless, 2009), joka kuvaa meksikolaismiehen epäonnisia loikkausyrityksiä Yhdysvaltoihin ja odotuksentäyteistä elämää Tijuanan rajakaupungissa.

La YumaFlorence Jaugeyn ohjaama La Yuma (2009) on ensimmäinen nicaragualainen fiktioelokuva 20 vuoteen. Rakkaudesta ja esteiden voittamisesta kertovan elokuvan päähenkilö on ankeissa oloissa kasvanut nuori nainen, joka haaveilee nyrkkeilijän urasta. Yumaa näyttelevä Alma Blanco saapuu festivaalin vieraaksi.

Diego Sabanésin komediallisiakin sävyjä saava perhedraama Mentiras piadosas (Made Up Memories, 2008) perustuu Argentiinan tunnetuimman kirjailijan, Julio Cortázarin, novelliin. Guatemalaa ja samalla festarin rankinta osastoa edustaa Ray Figueroan La Bodega (The Warehouse, 2009), jossa jengin pahoinpitelemän tytön veli ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Karibialle puolestaan vie maailmantähdille musiikkivideoita ohjanneen Rafi Mercadon Miente (Lie, 2009), jota on kehuttu visuaalisesti näyttäväksi. Psykologinen trilleri on puertoricolaisen Mercadon esikoiselokuva.

ContracorrienteArgentiina laillisti heinäkuussa samaa sukupuolta olevien avioliitot ensimmäisenä Latinalaisen Amerikan maana, eikä homoseksuaalisuus ole enää rikos muuallakaan Etelä-Amerikassa Guyanaa lukuun ottamatta. Siitä huolimatta erityisesti katolinen kirkko vastustaa sitä kiivaasti. Javier Fuentes-Leónin Contracorriente (Undertow, 2009) kertoo miesten välisestä rakkaudesta perulaisessa kalastajakylässä, jossa yhteisön luomat paineet ja odotukset vaikeuttavat oman seksuaali-identiteetin hyväksymistä. Sundance-festivaalin yleisö äänesti elokuvan suosikikseen viime keväänä.

Totuttuun tapaan festivaalilla nähdään runsaasti dokumentteja. Joukossa on kantaaottavia ja yhteiskuntakriittisiä elokuvia, mutta myös kevyempiä katsauksia muun muassa perulaiseen ruokakulttuuriin, brasilialaiseen bayón-musiikkiin sekä Rio de Janeirossa pidettäviin Miss Gay Brazil -kisoihin. Hondurasin kesällä 2009 tapahtuneesta vallankaappauksesta kertova dokumentti Quién dijo miedo (2010) valottaa kuohuvan Keski-Amerikan poliittista tilannetta laajemminkin.

Vanhempaa vuosikertaa edustaa meksikolainen kauhuelokuva Santo en el museo de cera (Santo in the Wax Museum, 1963). Camp-henkisen tarinan sankarina häärii naamioon ja viittaan sonnustautunut vapaapainija Santo. Lisää meksikolaista kauhua pääsee näkemään elokuvateatteri Orionissa heti festivaalin jälkeen 12.–24. lokakuuta.

Lisätietoa festivaalin ohjelmistosta ja useimpien elokuvien trailerit löytyvät osoitteesta http://www.cinemaissi.org.