Elokuvan juhlaa Raumalla

Rauman Sinisen Meren Elokuvajuhlat sujuivat ilman suurempia vaikeuksia, vaikka kyseiset festivaalit järjestettiinkin kolmattatoista kertaa. Juhlien motto siitä, miten epäonnikin juhlii tänä vuonna onnellisten tähtien alla, piti kuin pitikin paikkansa. Aivan ongelmitta ei tosin selvitty, sillä Peter von Baghin Kreivi-elokuvan esitys peruuntui kelojen huonon kunnon takia. Katsojille kuitenkin tarjottiin vastineeksi Norjassa samaisena viikonloppuna Amanda-palkittu Tyttö sinä olet tähti.

Sinisen Meren Elokuvajuhlat on eräänlainen outolintu suomalaisten elokuvafestivaalien joukossa. Se ei pyri esittelemään tulevan kauden ohjelmistoa, eikä sen ohjelmisto kulje tiukan teeman, kuten genren tai tekijän, rajaamana. Erilaisuus toimii kuitenkin festivaalien voimana ja tekee siitä yleisen juhlan joka juhlistaa, niin elokuvia kuin niiden tekijöitä ja katsojiakin.

Täysin ilman teemaa ohjelmisto ei toki ole. Pohjoismaiden ja Itämeren alueen elokuvat ovat kuitenkin aiheiltaan ja käsittelytavoiltaan niin erilaisia, että niiden varaan on vaikea vetää mitään punaista lankaa. Toisaalta ohjelmiston laajuus osoittaa pohjoismaisten elokuvien yhteen niputtamisen täysin triviaaliksi puuhaksi.

Nuorten Pohjola

Festivaalien epäviralliseksi teemaksi olisi voinut nostaa nuoruuden. Monet elokuvat käsittelivät elämää nuorten tai lasten silmin, vaikka toisistaan suuresti erosivatkin. Myös lyhytelokuvakilpailun raati huomioi tämän vuoden kilpailussa saman suunnan. Itse Golden Baltic Herringin voittanut elokuva, Mari Mantelan Lasten kesken, kertoo toisistaan erilleen kasvaneista, keski-ikäisistä sisaruksista, jotka kuitenkin löytävät yhteisen sävelen palaamalla lapsuuden muistoihin.

Festivaalien ainut ensi-iltaan tullut pitkä elokuva oli islantilainen Lokkien nauru. Myös se käsitteli aikuistumista teinityttö Aggan kautta. Kun Amerikasta palaava Freyja saapuu sotien jälkeen pieneen kotikaupunkiin, herättää hän Aggan kiinnostuksen. Freyja haastaa pikkukaupungin moraalikäsitykset käytöksellään ja antaa siten Aggalle uuden mallin vahvasta naisesta, jota ihailla ja inhota samanaikaisesti. Vanhan luokkayhteisön arvojen kyseenalaistaminen tarjoaa tytölle oivan pohjan kasvaa aikuiseksi ja itsenäiseksi naiseksi.

Vaikka Kenen joukoissa seisot -dokumentin henkilöt ovatkin nykyään viisissäkymmenissä, nuoruus oli myös vahvasti läsnä sen esityksessä. Perjantain pääesityksen katsojat innostuivat laulamaan elokuvan mukana ja sen loputtua keskustelu ohjaajan kanssa Rauman oman laululiikkeen historiasta kulki vilkkaana. Ohjaaja Jouko Aaltonen kertoi halunneensa tuoda valkokankaalle kokemuksen laululiikkeessä olemisesta analyyttisten aikakauden kuvauksien rinnalle.

Vanhempien asemaa tutkiskeltiin useassakin elokuvassa. Keskeiseksi nousivat kysymykset siitä, miten käy, kun lapsi tai nuori joutuu ottamaan vastuun vanhemmistaan tai mikä on vanhemman paikka perheessä. Koti-ikävässä itsemurhavahtiin joutuneen Samin tie pois vaikeasta äitisuhteesta käy mielisairaalan kautta, kun taas Elämä on I-HA-HAAssa nuori yksinhuoltajaisä ja hänen kymmenvuotias tyttärensä opettelevat kuuntelemaan toisiaan. Vastausta siihen, mikä tekee äidistä äidin lapselle, etsitään kenties konkreettisimmin sotalapsidraamassa Äideistä parhain.

Tasa-arvoinen elokuvajuhla

Rauman Sinisen Meren Elokuvajuhlat ei ohjelmistossaan katso suurta eroa pienten ja suurten tuotantojen välillä. Esimerkiksi Matti-elokuvan rinnalle voi nostaa avajaisissa ensi-iltansa saaneen Taidokas dokumentti -elokuvan, joka on Satakuntalaisen MEKA TV:n erityisryhmien dokumenttikurssin satoa. Myös muita satakuntalaisia lyhytelokuvia oli esillä eripuolilla Satakuntaa tehtyjen projektien muodossa.

Laaja ohjelmisto takasi sen, että ketään ei unohdettu juhlista pois. Lasten elokuvat keräsivät katsojia siinä missä aikuistenkin ja elokuvien esityksissä läsnä olleet tekijät vastailivat katsojien kysymyksiin myös teatterin ulkopuolella. Tekijöitä ei Sinisen Meren Elokuvajuhlilla ole nostettu yleisöä korkeampaan asemaan, vaan kaikki elokuvan ystävät olivat yhtä tärkeässä roolissa.