Winter Passing kotikatsomo

Reesen äidin kuoleman jälkeen kustannustoimittaja haluaa ostaa hänen vanhempiensa rakkauskirjeet julkaistaviksi. Niinpä Reese palaa vuosien jälkeen takaisin kotiinsa niitä hakemaan. Hän on lukenut kaikki kirjailija isänsä teokset, mutta vasta lukiessaan vanhempiensa kirjeitä hän todella tutustuu perheeseensä.

Adam Rappin esikoiselokuvassa Winter Passing kirjeet nousevat elämän symboleiksi. Elokuva näyttää kirjeiden tavoin hetkiä satunnaisten ihmisten elämästä. Etenevää ja päätepisteensä saavuttavaa juonta ei tarinassa ole.

Rapp on ohjannut aiemmin muun muassa teatteria ja teatterimainen kerronta näkyy lopputuloksessa. Juonen sijaan tunnelmien ja yksityiskohtien kautta etenevä elokuva voi olla mukaansatempaava, kuten Sofia Coppolan Virgin Suicides ja Lost in Translation sekä Jim Jarmuschin Broken Flowers ovat osoittaneet. Winter Passing onnistuu tässä vain paikoin ja elokuva jättää katsojan hämmentyneeksi. Miksi pitää tirkistellä tuntemattomien ihmisten satunnaisia hetkiä, jotka eivät etene loogisesti?

Winter Passingissa käsitellään useita teemoja: huumeiden käyttöä, vanhemman kuolemaa, taiteilijuutta ja yksinäisyyttä. Teemojen runsauden vuoksi niiden käsittely jää pinnalliseksi ja henkilöiden motiivit epäselviksi. Elokuvassa yritetään osoittaa, etteivät tapahtumat elämässä etene yksiviivaisesti ja tarkkojen motiivien kannattamina. Elämän itsessään kuvaaminen ilman juonirakenteita onnistuisi kuitenkin ihan vain katsomalla ikkunasta ulos vieraiden ihmisten tekemisiä.

Kuvatut hetket näytetään nuoren taiteilijatytön silmin. Reese on New Yorkissa boheemisti elävä ja huumeita käyttävä näyttelijätär. Näin vahvistetaan myyttiä taiteilijoiden omituisuudesta ja erilaisuudesta. Henkilöt voivat käyttäytyä kuinka kummallisesti tahansa ja ainoaksi tekojen motiiviksi riittää, että on taiteilija. Kun Reese on syntynyt taiteilijaperheeseen, mikään ei myöskään hetkauta häntä. Ei edes se, että isä asuu autotallissa tuntemattomien ihmisten kanssa.

Elokuva voisi toimia, jos henkilöhahmot avautuisivat enemmän joko motiiviensa tai tunteidensa kautta, ja jos hetkissä olisi enemmän tunnelmaa, johon uppoutua. Nyt tarina avautuu vain sellaisille, joista huonekalujen säilyttäminen takapihalla on luonnollista sekä niille, jotka haluavat samaistua näennäisen kovakuoriseen taiteilijatyttöön. Vakavan draaman sijaan Winter Passing onkin vain teinileffa erilaisille nuorille.