Vapaa tahto kotikatsomo

Vaikeasti hallittava seksuaalinen väkivalta on riivannut länsimaista yhteiskuntaa koko sen ajan, kun moraalilakeja on säädetty sekä maallisen että kirkollisen hallinnon piirissä. Uhkaavaa yhteisön sisäiselle järjestykselle on erityisesti maskuliininen seksuaalisuus aina silloin, kun se on väline aggression ja vihantunteiden käsittelyyn, eli purkautuessaan selittämättöminä väkivallantekoina viattomia naisia kohtaan. Ohjaaja Matthias Glassner rakentaa kuvan toiseen ihmiseen luvatta kajoavan miehen rappeutuneesta mielestä Berliinin elokuvafestivaaleilla palkitussa elokuvassaan Vapaa tahto.

Päähenkilö Theo on sarjaraiskaaja ja pahoinpitelijä, joka viettää vuosikausia elämästään hoitolaitoksessa, tarkoituksenaan parantua pakkomielteestään terapian avulla. Vapauduttuaan sivistyksen pariin mies huomaa elämän olevan edelleen jatkuvaa sisäistä kamppailua, ja elää päivän kerrallaan vetäytyen sisäänpäin ja pysyen etäällä vastakkaisesta sukupuolesta. Theo on persoonaton ja tyyni kuin syvä vesi. Hän ei ole ihmisenä muuta kuin aggressionsa, hän joko elää sen kanssa tai tukahduttaa sen.

Theon rajattuun sosiaaliseen ympyrään onnistuu yllättäen tunkeutumaan nuori nainen nimeltä Nettie, jonka suhde miehiin on vähintäänkin yhtä vaikea kuin Theon suhde naisiin. Kahden umpimielisen sielun kohtaaminen auttaa molempia, kunnes he joutuvat huomaamaan, että persoonallisuushäiriöitä ei voi edes rakkauden balsamilla parantaa.

Vapaa tahto on karu tarina psyykkisestä pakkomielteestä ja ihmismielen haureudesta, mutta näyttää myös seksuaalisuuden kyllästämän yhteiskunnan paljastavasta näkökulmasta. Theon kärsiessä kieroutuneesta tarpeestaan, kaikkialla läsnä olevat pornahtavat mainokset näyttävät irvokkaan markkinakapitalismin provokaatiolta, joka hämmentää kaksisuuntaisella viestillään. Seksiä on kaikkialla, mutta silti ei missään.

Vapaassa tahdossa on hienointa sen kyky vaihtaa henkilöiden paikkaa eri tasoilla, katsojan emotionaalisen ja moraalisen kiintymyksen vaihdellessa hahmojen välillä. Theo on etualalla niin kauan kuin katsoja kykenee sen vastaanottamaan, ja Nettie nousee keskiöön, kun tapahtumat alkavat vaikuttaa kyseenalaisilta. Kliinisen välimatkan säilyttäminen helpottaa ahdistavan aiheen käsittelyä.

Aneeminen miljöö ankeine kerrostalolähiöineen ja koruttomine kuppiloineen heijastaa likaisissa pinnoissaan päähenkilöiden sielullista tyhjyyttä. Samaa kolkkoutta on pääparin välisessä eroottisessa kanssakäymisessä, vaikka ulospäin kohtaukset näyttävät onnellisilta. Vapaa tahto on elokuva, joka on epämiellyttävä ja emotionaalisesti totaalisen tyhjä, mutta silti inhimillinen ja ristiriitainen. Koska vastenmielisyys Theoa kohtaan pohjustetaan jo alussa inhottavalla raiskauskohtauksella, on Nettie ainoa johon katsoja voi kiinnittyä. Tähän tarkoitukseen Nettien hahmo on kuitenkin liian kapea ja yksiulotteinen, ja katsoja jää yksin elokuvan pessimistiseen maailmaan.

Vapaa tahto antaa viitteitä ihmisen kyvystä olla ensisijaisesti moraalisesti tiedostava olento jopa eläimellisen aggression ahdistamana, mutta päätyy lopulta toivottomuuteen, mikä yhtäältä ahdistaa, toisaalta tuntuu oikealta. Toisenlainen loppuratkaisu Theon suhteen olisi epärealistinen, ellei jopa tekopyhä.