We Own The Night kotikatsomo

Venäläistaustaisen mafian suhteen on eletty ennenkin, sillä James Grayn ohjaama We Own the Night sijoittuu 1980-luvun lopulle, aikaan jolloin Neuvostoliittokin oli vielä pystyssä. Venäläisen emigranttisuvun Grusinskyn musta lammas Bobby (Joaquin Phoenix) on kokaa nokkaan vetävä rehvakas pikkurikollinen, joka teeskentelee pahempaa kuin onkaan ärsyttääkseen poliiseina toimivaa ärhäkkää isäänsä (Robert Duvall) ja hyveellistä Joseph-veljeään (Mark Wahlberg).

Bobby sotkeutuu isompien ja kovempien tekijöiden piiriin. Huumelordi Vadim Nezhinski (Alex Veadov) ei anna minkään tai kenenkään tulla bisneksiensä tielle, ja julistaa avoimen, väkivaltaisen sodan poliisille, myös Bobbyn perheelle. Bobbyn on tehtävä valinta bisneksiensä tai perheensä välillä.

Tummasävyisen rikosdraaman lähtökohdat ovat hyvät. Suvun ja klaanien uskollisuuden välisestä ristiriidasta on syntynyt monta hyvää elokuvaa. We Own the Nightin kanssa samana vuonna ilmestyneessä Eastern Promisesissa David Cronenberg käsitteli myös itämafiosoiden edesottamuksia, joten Grayn elokuva vertautuu vääjäämättä Cronenbergin teokseen.

Cronenberg korjaa vertailussa potin. Siinä missä Eastern Promises oli monisävyinen, raadollisen koruton ja mafiamyyttien glooriaa liki häiritsevällä tavalla purkava, We Own the Night jää varsin keskinkertaiseksi rikosdraamaksi, joka on vielä ylipitkä. Ratkaisut ovat kerronnallisesti melkoisen kaavamaisia, ja loppuhuipennus turhan kliseinen. Ilmeisesti perustason jenkkielokuvissa yksinäisen miehen on aina vain tehtävä mitä miehen on tehtävä, savuava ase kourassa.

Hyvin näytellyt roolisuoritukset nostavat teoksen kuitenkin bulkkijännäreiden yläpuolelle. Joaquin Phoenixin käsissä henkilöhahmoihin tulee inhimillistä syvyyttä, ja Mark Wahlbergin hahmon hiljainen surumielisyys tuo autenttisuutta Grusinskyn perheen välisiin suhteisiin. Sen sijaan Eva Mendesin esittämä Bobbyn tyttöystävä on nätti mutta täysin turha koristus.