V niin kuin verikosto kotikatsomo

Sarjakuviin pohjautuvien elokuvien tulva tuntuu olevan ehtymätön. Tällä kertaa elokuvakäsikirjoituksen innoittajana on toiminut 1980-luvulla Alan Mooren kirjoittama ja David Lloydin piirtämä V for Vendetta. Sarjakuva sijoittuu 1990-luvulle, mutta se heijastelee Margaret Thatcherin hallinnon oikeistokonservatiivista ilmapiiriä. Moore tunnetaan myös Helvetistä-albumien käsikirjoittajana, jossa hän kuvasi englantilaisen yhteiskunnan turmeltuneisuutta Viiltäjä-Jackin tarinan kautta. Myös tästä sarjakuvasta filmattiin elokuva, From Hell vuonna 2001.

Elokuva V niin kuin verikosto sijoittuu alkuperäistarinasta poiketen tulevaisuuden Englantiin, jota tyrannisoi kansleri Adam Sutlerin (John Hurt) johtama fasistinen puolue. Elokuvan nimihahmo V (Hugo Weaving) on vapaustaistelija, joka kapinoi hallitusta vastaan osin henkilökohtaisista syistä. V:n poliittisena esikuvana on todellinen historiallinen henkilö, Ruutisalaliittoon kuulunut anarkisti ja sabotööri Guy Fawkes. Hän yritti räjäyttää Englannin parlamenttitalon 5. marraskuuta 1605, ja samaan pyrkii V. Yksinäinen sissi on lainannut myös Fawkes-naamion peittääkseen tuhoutuneet kasvonsa.

Naamioitunut sankari tapaa Lontoon öisillä kaduilla Evey Hammondin (Natalie Portman), jonka poliittisen heräämisen kautta kuvataan V:n kostoretkien kehittymistä suuremmaksi yhteiskunnalliseksi vastarinnaksi. Tarinaan liittyy myös poliisi Eric Finch (Stephen Rea), joka määrätään selvittämään V:n henkilöllisyys ja estämään tämän projekti tuhota hallintokoneisto. Finchin tutkimusten edetessä Sutlerin hirmuhallinnon väärinkäytökset paljastuvat pikku hiljaa ja alkavat vaikuttaa suuremmalta uhalta yhteiskunnalle kuin V.

V niin kuin verikosto hyödyntää ilmeisellä tavalla useita eri tahoja. Mooren synkkä yhteiskunnallishistoriallinen analyysi kummittelee elokuvan juonen takana, mutta visuaalisuus ja toiminta ovat saaneet filmatisoinnissa pääosan. Elokuvan käsikirjoituksen ovat laatineet Wachowskin veljekset, miehet Matrix-trilogian takana. Lisäksi ohjaaja John McTeigue toimi trilogian apulaisohjaajana, joten Matrix-lainat ovat ymmärrettäviä.

Elokuvan kuvakielessä on myös erotettavissa selviä viittauksia Lloydin V for Vendetta -albumin piirrosjälkeen. Sen elokuvallisuuden hyödyntämättä jättäminen olisi ollutkin hölmöä. Fasistisen johdon visualisoinnissa aina kanslerin Sutlerin suureen pauhaavaan päähän saakka esikuvana on käytetty Michael Radfordin ohjaamaa, George Orwellin kirjaan perustuvaa elokuvaa 1984 (1984). Ironisesti V niin kuin verikostossa John Hurt näyttelee tällä kertaa ison veljen terrorin kohteen sijaan itse pääpaholaista.

Lainaaminen ja kierrättäminen ovat populaarikulttuurin peruskiviä mutta uuden luomiseen niitä tulisi käyttää innovatiivisesti. Tällä kertaa siinä ei olla onnistuttu. Kivinen taival kohti vapaata yhteiskuntaa on kuvattu tylsästi. Poissa ovat anarkia ja vallankumouksellisuus. Toiminnan ja köyhän romantiikan viedessä liikaa tilaa V niin kuin verikosto jää vain keskinkertaisen viihdyttäväksi dystopian kuvaukseksi muiden kaltaistensa joukkoon.

Dvd-painosta on kuitenkin kiitettävä siitä, että sen lisämateriaalit ovat keskinkertaista kiinnostavampia. Ruutisalaliittoa ja 1980-luvun englantilaista sarjakuvaa sivutaan mielenkiintoisesti, joskin hieman hätäisesti.