Tie Eldoradoon kotikatsomo

Tuotantoyhtiö DreamWorks on nimensä mukaisesti kasvanut unelmatehtaaksi, joka suoltaa maailmanmarkkinoille toinen toistaan loisteliaampia elokuvia. Sana loistelias tarkoittaen tässä yhteydessä yhtiön elokuviensa tekniseen toteutukseen suoltamia dollareita. DreamWorksin tavaramerkiksi on ainakin animaatiotuotannossaan mielestäni noussut, ei suinkaan sisältö, vaan tuotosten erittäin hiottu ulkoasu. Miljardööriomistajiensa rahapusseista on kaivettu sitä kimallusta, jota tällaisten megatuotantojen ulkokultaus vaatii, kun peitellään teosten sisällön mitäänsanomattomuutta.

Tie Eldoradoon jatkaa megayhtiön ensimmäisen täyspitkän animaatioelokuvan, Egyptin Prinssin, (1998) jalanjäljillä. Se on näyttävää animointia käyttäen runsaasti hyväkseen tämän hetken digitaalisia mahdollisuuksia. Mutta se on sisällöltään juuri yhtä henkevä kuin kuvitettu puhelinluettelo. Tai no, ainakin melkein.

Kahden espanjalaisen pikkuhuijarin matka Cortesin laivalla etsimään legendaarista Eldoradon kultaista kaupunkia ei oikein tempaa mukaansa missään vaiheessa. Tarinassa on omat pienet hetkensä mutta se ei nouse lentoon edes vauhdikkaissa toimintakohtauksissaan. Jotenkin vain koko juttu laahaa ja raahustaa läpi Etelä-Amerikan viidakon vähät välittäen historiallisista totuuksista.

Sankarikaksikon Tulion ja Miquelin alkuperäisääninä näyttelevät Kevin Kline ja Kenneth Brannagh. Näiden kahden britin olisi luullut saavan hahmoihin jotain henkeä mutta heidän esityksensä jää aika latteaksi sanailuksi. Vaan mitäpä taitavinkaan näyttelijä voisi repiä keskinkertaisesta käsikirjoituksesta. Tarinan kaunottarena kuullaan itseään pippurista Rosie Pereziä. Hänen äänessään on juuri sitä seksikkyyttä, jota animoijatkin olivat Chellin hahmosta etsineet. Mutta käsikirjoittajat eivät olleet antaneet Perezillekkään paljoakaan mahdollisuuksia. Aikuiskatsojien, varsinkin isien mieleen hahmo kyllä varmasti on niukkoine asuineen ja viettelevine vartaloineen.

Videokasetilla ensimmäisenä oleva suomenkielinen versio kuulosti pikakelailtuna ihan mukiinmenevältä, joskin ihan yhtä lattealta kuin alkuperäinenkin. Mikko Kuustosen lauluääni korvasi yhtä pehmeän särmättömän Elton Johnin hyvin, mutta musiikki olikin tässä elokuvassa sanoinkuvaamattoman siirappista nuoleskelua.

Tie Eldoradoon ei siis minua animaatioelokuvien suurena ystävänä säväyttänyt. Disneyn hallitsemat piirroselokuvamarkkinat ovat kuitenkin saaneet kauan toivotut kilpailijat DreamWorksistä ja Foxista. Joskin taso ei paljon päätähuimaa ainakaan sisältöpuolella.

Dvd:n vallatessa kotikatselumarkkinoita kiihtyvällä vauhdilla on hienoa että yhä useammilla piirroselokuvien videojulkaisuilla on mukana suomeksi puhutun lisäksi alkuperäiskielinen tekstitetty versio. Videokasettikansan edustajana toivoisikin että esimerkiksi Disney ottaisi harkintaan uusintajulkaisuissaan myös nämä alkuperäiset versiot.

ks. ensi-ilta