On piilossa viidakon
Steven Spielbergin, Jeffrey Katzenbergin ja David Geffenin elokuvayhtiö DreamWorks on toisena yhtiönä Foxin ohella tosissaan lähtenyt haastamaan Disneyn ylivaltaa piirrettyjen rahakkaassa maailmassa. DreamWorksin uusin täyspitkä piirretty on kolonialistinen satu Tie El Doradoon.
Disneyn parempiin tuotoksiin verrattuna Tie El Doradoon on melkoisen heikko veijaritarina kahdesta huijarista, jotka erehdyksessä päätyvät Cortésin matkaan hänen lähtiessä valloittamaan Meksikon atsteekkivaltakuntaa ja lahtaamaan noin miljardia intiaania. Veijarit Tulio ja Miquel pääsevät kuitenkin Cortésin edelle ja löytävät legendojen kultaisen kaupungin El Doradon. Tässä vaiheessa vaikeudet heillä kuitenkin vasta alkavat.
Suomennos on aina huonompi
Olisi ollut kiva nähdä, miten alkuperäisäänet (Kevin Kline ja Kenneth Branagh) olisivat tehneet elävöittääkseen päähahmot ja luoneet hahmoille toimivan keskinäisen kemian, suomennoksessa tämä kun ei vain toimi. Suomenkielisen päälleäänityksen ajoitus on melkein koko ajan pielessä, vitsit ovat melkein suoria käännöksiä ja laulut ovat suorastaan pöyristyttäviä. Elton Johnin ja Tim Ricen rakentama äänimaailma on siirappisuudessaan alittamaton. Suomenkieliset laulut esittää Mikko Kuustonen, jota enemmän suomalaisista "artisteista" inhoan vain Tommi Läntistä ja Pepe Willbergiä.
Hilpeitäkin kohtia Tie El Doradoon -elokuvassa tosin on. Jumaliksi luullut Miquel ja Tulio tasapainottelevat mainiosti uskonnollisen johdon ja maallisen vallan välillä pönkittäen samalla melkoisesti omaa valtaansa. Vallan ylivertaisen iloluontoinen kohtaus on suuri pallo-ottelu intiaanien joukkueen ja Miguelin ja Tulion välillä. Mitä todelliset sankarit tekevät tukalassa tilanteessa - tietenkin huijaavat?
Disneyn imitointi muussakin kuin äänimaailmassa on Tie El Doradoon -elokuvan suurin ongelma. Se on pliisu, eikä ota ollenkaan kantaa kolonialismin ongelmaan. Elokuvan hienossa loppukohtauksessakin unohdetaan se, että eivät espanjalaiset suurinta osaa intiaaneista tappaneet, vaan taudit, joihin intiaaneilla ei ollut vastustuskykyä. Joten pelkkä kosketus espanjalaisiin luultavasti lopulta tappoi suurimman osan intiaaneista punatautiin ja isorokkoon, jotka vanhan maailman puolella olivat lähinnä pikkulasten ja erityisen heikkojen sairauksia.
Uskon, että alkuperäisversio olisi tästä elokuvasta antanut melkoisesti paremman kuvan, suomennos valitettavasti oli tällä kerralla varsin kehno. Oikeastaan jopa niin kehno, etten edes muista, ketkä päähenkilöiden ääninä toimivat - lukuunottamatta pahaa pappia Jukka-Pekka Paloa, joka tässä on maanisempi kuin koskaan edesmenneessä Megavisassa.
Toimituskunnan keskiarvo: 2 / 3 henkilöä
Seuraava:
Cell, The
Arvostelu elokuvasta Cell, The.
Edellinen: Titan A. E.
Arvostelu elokuvasta Titan A. E..