Pintaraapaisu pin-up-tähdestä
Pin-up-kuvien kuningattareksi nimetty Bettie Page kiehtoo mieliä yhä vuosikymmenien jälkeen, vaikka kaikki ovat kohdanneet huomattavasti rajumpaa eroottista aineistoa jo aikakauslehtiä lukiessaan. Bettien poseeraukset ovat kuitenkin osa kulttuurista perintöä, joka näkyy vielä nykytähtien musiikkivideoissakin.
Ohjaaja Mary Harronin edellinen elokuvaohjaus oli jokseenkin onnistunut kirjafilmatisointi American Psycho (2000). Siinä Harronin onnistui siirtää Brett Easton Ellisin alkuperäisteoksen satiirisuutta valkokankaallekin. Bettie Pagessa päähenkilön elämän ristiriitaa kuitenkin raapaistaan varsin pintapuolisesti. Vanhoillisen perheen tyttären päätyminen pin-up-malliksi ei avaudu pintaa syvemmin, ja piilevä uskonnollisuuskin jää muutamaa kohtausta lukuun ottamatta ilman selitystä. Pääosassa Gretchen Mol onnistuu hyvin, eikä naiivi hymy hyydy piiskaamisen tai henkisen kiusaamisenkaan keskellä. Eroottisten ja fetisististen kuvien tähti jää silti pelkäksi kuvien kohteeksi myös elämänkertaelokuvan jälkeenkin.
Muutamat Bettien nuoruudessa tapahtuneeseen hyväksikäyttöön viittaavat kohtaukset eivät onnistu kertomaan päähenkilöstä yhtään mitään. Jää epäselväksi, selittääkö hyväksikäyttö lopulta sen, miksi Bettie ryhtyy pin-up-tytöksi ja suostuu bondage-kuviin. Ajatus siitä, että vapaamielisesti ja naiivilla innolla poseeraava Bettie on kenties sittenkin vain miesten seksuaalisten kieroutumien ja hyväksikäytön tuotos, vesittää elokuvan ironisen suhtautumisen 1950-luvun yhteiskunnan seksuaalisuuden pelkoon.
Aikakauden sensuuri välittyy toki bondage-kuvia vastaan käydystä oikeudenkäynnistä ja Bettien poseeratessaan kuvaajien kanssa käymistä koomisistakin keskusteluista. Alasti kun saa olla, mutta "majava" ei kuvissa saa vilahtaa. Bondage-kuvat taas aiheuttavat lääkäreiden mukaan itsemurhia. Muutamat mielenkiintoiset kommentit eivät kuitenkaan riitä kannattamaan koko elokuvaa, joka tuntuu haahuilevan päättömästi kuvasta toiseen, kunnes Bettie lopulta kokee herätyksen. Konservatiivisen perhekasvatuksen saanut tyttö päättää vihdoin uransa alastonkuvissa, kun löytää uskonsa uudelleen. Jeesuksen pelastamanakaan hän ei kadu esiintymistään pin-up-kuvissa.
Elokuva on suurelta osin mustavalkoinen, mutta Miamissa kuvatuissa osioissa putkahtavat esiin kauniit Technicolor-värit. Mustavalkoisuus on osin perustelematonta ja tylsistyttää jo pian elokuvan alun jälkeen. Extroissa löytyy muun muassa tekijöiden haastatteluja ja elokuvan traileri. Yksi lisämateriaaleista on erityisen mielenkiintoinen. Siinä aito ja alkuperäinen Bettie riisuu itsensä. Ei se majava kyllä vilahda tälläkään kertaa.
Toimituskunnan keskiarvo: 2,5 / 2 henkilöä
Seuraava:
Mankellin Palomuuri
Arvostelu elokuvasta Brandvägg / Mankellin Palomuuri.
Edellinen: Mark of Cain, The
Arvostelu elokuvasta Mark of Cain, The.