Sotaa kuin toisella planeetalla

Yhdysvaltain käymiä tuoreempia sotia on ehditty käsitellä jo monelta eri kantilta tv-sarjoissa ja elokuvissa. Sota on toki aina kauhea asia ja niin edelleen, mutta ne ovat inspiroineet sarjojen ja elokuvien tekijöitä hyvin laadukkaisiin ja palkittuihin teoksiin. Irakiin sijoittuva Generation Kill -sarja voitti useita Emmyjä, Afganistaniin sijoittuva tanskalaisleffan onnistunut remake Brothers sai Golden Globe -ehdokkuuden ja The Hurt Locker voitti peräti kuusi Oscaria.

RestrepoMyös dokumenttielokuva Tarkkailuasema Restrepo on kerännyt kiitoksia. Toimittaja Sebastian Jungerin ja kuvaaja Tim Hetheringtonin kimpassa ohjaama teos kertoo amerikkalaisista sotilaista, jotka ovat 15 kuukauden komennuksella Afganistanissa Korengalin laaksossa. Se oli ehdokkaana parhaasta dokumenttielokuvasta vuoden 2010 Oscar-gaalassa ja voitti saman vuoden Sundance-indiefestivaalin vastaavan kategorian.

503. jalkaväkirykmentin toisen pataljoonan B-komppanian toisen joukkueen sotilaat lennätetään komennukselleen, jossa heidän on tarkoitus paitsi yrittää puhdistaa alue taliban-sisseistä myös yrittää luoda suhteita paikallisiin asukkaisiin. Junger ja Hetherington tallentavat tilanteita paikan päällä. Kaksikko haastattelee sotilaita sekä ennen komennusta, komennusten aikana että erityisesti komennuksen jälkeen, kun sotilaat purkavat taisteluista jääneitä traumojaan.

RestrepoAmerikkalaiset itse ovat kutsuneet Korengalin laaksoa maapallon kuolettavimmaksi paikaksi. Vaikka termi onkin osittain liioittelua, niin alue on erittäin vaarallinen ja vihamielinen kaikille osapuolille. Joukkue joutui tulitaisteluun jopa viidesti päivässä ja menetti useita sotilaitaan komennuksen aikana. Heti alkuvaiheissa kaatui lääkintämies Juan Restrepo. Sotilaat valtasivat ja rakensivat itselleen tarkkailuaseman, joka nimettiin Restrepoksi kaatuneen toverin muistoksi. Restrepo ei jäänyt suinkaan ainoaksi menetykseksi. Sissejä vastaan suunnattu Operaatio Maanvyöry päättyi ikävästi, kun sissit putkahtivatkin muutaman kymmenen metrin päästä esiin kuolettavin seurauksin.

Yhdysvaltalaisten tilannetta heikensi komennuksella se, että he olivat käymässä sotaa kuin vieraalla planeetalla. Dokumentti osoittaa oivaltavasti, että asukkaat olisivat voineet olla kuin avaruuden muukalaisia, niin etäisiä jenkkiarmeijan kontaktit paikallisiin olivat. Partasuisten kiukkuisten ukkojen ja muiden kylänvanhimpien kanssa pidetyt neuvottelut saavat kameran armottoman linssin edessä lähes tahattoman farssin luonteen, kun yhdysvaltalaiset saarnaavat yhteistyön tärkeydestä. Välillä esikunnasta raahataan paikalle armeijan isoherra pauhaamaan paikallisille asioista ja arvoista, jotka eivät heitä selvästikään pätkääkään kiinnosta ja jotka eivät merkitse heille mitään.

RestrepoLisäksi sotilaille ei valkene ollenkaan, että paikalliset joutuvat jatkossakin elämään kapinallisten ja sissien parissa kauan sen jälkeen, kun ulkomaalaiset sotilaat ovat lähteneet. Talibanit voivat olla missä tahansa, heidän kostonsa on armoton ja luultavasti heidän joukossaan on iso pino kyläläisten sukulaisia. Kun amerikkalaisten touhuissa kuolee lisäksi paitsi siviilejä myös kyläläisten karjaa, niin ei ole ihmekään, etteivät paikalliset lämpene.

Sotilaiden elämää kuvataan avoimesti ja monitahoisesti. Karu, vaarallinen arki ja ympäristön vieraannuttavuus käyvät monen hermoille. Osa purkaa sen ulospäin machoilevana uhona, mutta samat kaverit voivat kahdenkeskisissä haastatteluissa osoittautua hyvinkin herkiksi ihmisiksi. Joillekin armeija taas on suuri seikkailu ja eräänlaista extreme-urheilua, jossa saa kokea adrenaliinisäväyksiä, mutta heidänkin mietteensä ovat jo erilaisia komennuksen päätyttyä, kun uni ei tulekaan öisin silmään.

Dokumentin tekijät ovat pistäneet itsensä täysillä likoon ja ovat selvästikin olleet osa porukkaa, eivät vain paikalla piipahtaneita PR-kuvaajia. Sotatilanteiden kuvaaminen on vaarallista, ja joka vuosi toimittajia kuolee. Korengalin laaksosta kaksikko selvisi, mutta toinen ohjaaja Tim Hetherington menehtyi myöhemmin Syyriassa ollessaan kuvaamassa sikäläistä kriisiä.

RestrepoOhjaajien ote on vangitseva ja tarttuva. Aineistosta on koottu terävän tarkkanäköinen, kattava ja väkevä kokonaisuus. Vaikka dokumentti on kuvattu yhdysvaltalaissotilaiden näkökulmasta ja heidän kanssaan, tekijät säilyttävät dokumentaarisen etäisyyden tapahtumiin ja esittävät myös komennuksen ikävämmät ja inhimillisemmät puolet. Sotilasyksiköstä ei anneta kiiltokuvamaista propagandakuvaa. Sotilaat ovat nuoria miehiä, lähes poikia, joista harvalla on käsitystä operaation laajemmista tarkoitusperistä ja joista monelle asetovereiden kuolemat ovat jälkeenpäinkin lähes ylitsepääsemättömiä.

Joukkue sai Restrepo-tarkkailuaseman avulla vakiinnutettua alueelle jonkinlaisen tasapainon komennuksensa ajaksi, ja alue pysyi yhdysvaltalaisten kontrollissa muutaman vuoden kunnes joukot vetäytyivät. Nyt alueella on jälleen pelkästään afgaaneja, jotka ovat vuoristoissaan pitäneet pintansa vuosisatoja riippumatta siitä, mikä suurvalta tai imperiumi on käynyt onneaan koittamassa. Sotilaalliselta kannalta lopputulos ei siis ollut pysyvä, mutta elokuvallisena lopputuloksena on yksi parhaimmista Afganistanin alueen konfliktien kuvauksista. Restrepo on ensiluokkainen dokumentti, jossa lähikerronnan kautta avautuu olennaisia näkökulmia siitä, miten moderneja sotia käydään.

* * * *
Arvostelukäytännöt

Toimituskunnan keskiarvo: 3,3 / 3 henkilöä