Tähdenlento kotikatsomo

Richard Marquandin viimeiseksi jääneessä ohjauksessa Tähdenlento (Hearts of Fire) nuori artistin urasta haaveileva Molly McGuire (Fiona) päätyy kolmiodraamaan vanhan rokkarin Billy Parkerin (Bob Dylan) sekä suositun laulajan James Coltin (Rubert Everett) kanssa. McGuiren saa elämänsä tilaisuuden lähteä soittamaan Parkerin kiertueelle Englantiin, kun entinen rokkilegenda saapuu hänen pieneen kaupunkiinsa. Englannissa Molly kuitenkin haikailee entisen julkkisihastuksensa James Coltin perään. Colt on taas keskittynyt Billy Parkeriin ja tämän hyväksynnän saantiin.

Kolmikon dynamiikkaa ajaa musiikki ja Tähdenlento onkin suuresti musiikkielokuva, joka sisältää niin live-esityksiä kuin tunnistettavia muusikkoja. Keskiössä onkin erityisesti kasarin rockmusiikki ja koko 1980-luvun estetiikka loistaa elokuvasta jo päähenkilöiden hiusten volyymistä. Puvustus mukailee samaa värikästä 80-luvun rokkarityyliä, joka korostuu nahkatakeista olkatoppauksiin.

Elokuvan alkaessa Soft Cellin “Tainted Love” -biisillä on Tähdenlennossa myös kritiikkiä sen ajan kaupalliselle poprock-musiikille. Erityisesti Bob Dylanin esittämä Parker korostaa vanhemman musiikin autenttisuutta, ja elokuva herättää kysymyksiä julkisuuden hinnasta sanoin: “The better you are the bigger the trap.” Melodramaattisessa rockelokuvassa onkin samoja piirteitä kuin Dylanista kertovassa A Complete Unknownissa (2024), vaikka se sijoittuukin täysin eri ajalle Dylanin elämässä. Molemmat elokuvat kuvaavat nuoren artistin tietä tähteyteen sekä julkisuuden luomia paineita ja uhrauksia.

Draaman ja komedian välillä tasapainotteleva Tähdenlento on koomisen hauska silloin, kun se ei sitä yritä. Artistilegenda Dylan esittää jonkinlaista versiota itsestään huippunsa menettäneenä artistina, joka on kuitenkin hyvin tietoinen omasta paremmuudestaan. Suuren ikäeron lisäksi elokuvan yrittämä romanttisen jännitteen luonti Fionan ja Dylanin välille on lähes olematon, ja voikin sanoa Dylanin ja Rubert Everettin välillä olevan enemmän kemiaa.

Miesten välinen kilpailu ja naurettava machoilu tekeekin elokuvasta erittäin huvittavaa katsottavaa. Dramaattinen yliampuvuus ja liioittelu on elokuvan komiikassa keskeistä, mikä näkyy Parkerin uhkaillessa bussikuskia huuliharpulla. Tähdenlento on kliseinen tarina tähteyteen, jonka juonenkäänteet ovat epäuskottavia ja ylidramaattisia. Kuitenkin sen tahaton komiikka ja musiikkiesitykset tekevät elokuvasta katsomisen arvoisen.

Tähdenlento toimii kulttiklassikon tapaisena Dylanin faneille. Elokuvan soundtrack sisältää kolme Dylanin esittämää laulua, joista hän on itse kirjoittanut kaksi. Elokuvassa nähdään myös kuvamateriaalia Dylanin Budokan keikalta vuodelta 1978. Itse Dylanin näyttelyn perusteella voikin sanoa musiikkiesitysten olevan paras osa Dylanin näyttelijäsuoritusta. Apple Tv:stä vuokrattavissa oleva elokuva sisältää muitakin piilotettuja viittauksia ja yksityiskohtia, joita Dylan fanit voivat katsoessaan poimia.

Vaikkei Tähdenlento ole tarinallisesti erityisen merkittävä tai vakavastiotettava, tarjoaa se kuitenkin tavan katsoa nykypäivän legendastatuksen saavuttaneita artisteja Dylanin esittämästä näkökulmasta. Musiikin muuttuessa sukupolvelta toiselle onkin kiinnostava nähdä, miten suhtautuminen aikaisempien vuosien legendoihin muuttuu uusien tulessa tilalle.