Medusa Deluxe kotikatsomo

Thomas Hardiman on kirjoittanut ja ohjannut yhdellä otolla kuvatun 96 minuuttia pitkän Yle Areenasta löytyvän elokuvan Medusa Deluxe. Hardiman on brittiläinen elokuvaohjaaja, jolla on koulutusta myös kuvataiteesta. Hänelle ominaista onkin vahva visuaalisuus omissa elokuvissaan, mikä näkyy hyvin myös Medusa Deluxessa.

Elokuva on tyylilajiltaan niin komediaa, jännitystä kuin myös taiteellisempaa kokeilua. Medusa Deluxe käsittelee työkaverien välisiä suhteita sekä rikollismaailman toimia. Teoksessa brittiläiset kampaajat osallistuvat suureen kampaajien väliseen kilpailuun, jossa onkin tapahtunut julma murha. Elokuvan miljöö on kilpailupaikka, jossa murhaa spekuloidaan ja ratkotaan.

Elokuva on kuvattu yhdellä pitkällä otolla, joka itsessään luo teokseen omanlaisen kerronnan tyylin yhdessä kapean kuvasuhteen kanssa. On enemmän kuin kunnianhimoista päättää tehdä komedia. Saati sitten, että haluaa lisätä siihen niin jännitystä kuin poikkeavan tekotavan. Paperilla Medusa Deluxe kuulostaa erityisen kiinnostavalta ja lupaavalta. Harmikseni joudun kuitenkin toteamaan teoksen kaatuvan omaan monimutkaisuuteensa.

Juonellisesti elokuva ei ole kovinkaan koukuttava, vaikka ihmisten väliset suhteet ja niiden eskaloituminen ovatkin monissa elokuvissa kiinnostavaksi todettuja aiheita. Teokseen on luotu kiehtovaa jännityksen tunnelmaa loistavalla äänisuunnittelulla. Elokuvassa on poikkeuksellisen tarkkaa ja kekseliästä työskentelyä äänimaisemien kanssa, mikä itsessään tuntuu artistin tekemältä taiteelta.

Medusa Deluxea katsoessa huomaan pohtivani, että onkohan komedia unohdettu kokonaan kirjoittaa käsikirjoitukseen. Komediaa voi aistia näyttelijöiden tavassa näytellä rennosti ja rohkeasti, mutta muuten itse hauskuus teoksesta puuttuu. On ollut ohjaajalta jopa uhkarohkeaa lähteä luomaan komediaa yhdellä otolla kuvattuna, sillä rytmikkyys pitkällä otolla kuvatussa elokuvassa on aina tietyllä tavalla lyyrisempää kuin leikatuissa elokuvissa. Medusa Deluxe olisi voinut leikattuna löytää itseensä selkeän komediallisen kulman, joka olisi nostanut teoksen aivan uudelle tasolle.

Teoksessa ei ole yhtä pääosan näyttelijää vaan monia eri rooleja, joiden mukana konkreettisesti kuljetaan kilpailupaikalla. Näyttelijäsuoritukset ovat hienoja ottaen huomioon elokuvan toteutuksen haasteellisuuden. Fokus näyttelijöillä on pääosin aina toisissa ihmisissä, ja dialogit elokuvassa ovatkin hyvä rytmisiä ja taitavan arkisia. Muutoin teoksen näyttelijäsuoritukset ovat etäisiä, sillä yksikään monista näyttelijöistä ei jää erityisesti mieleen.

Yhden oton toteutus pakottaa tekijät luoviin ratkaisuihin, joita on erityisen mielenkiintoista katsoa. On virkistävää nähdä ihmisiä ruudulla kuvattuna poikkeuksellisista kuvakulmista. Läpi elokuvan yhtenäinen lämminsävyinen vaikkakin synkkäänkin taittava visuaalisuus on tarkasti luotua. Medusa Deluxe käsittelee parturikampaajien elämää, joka itsessään on hyvin visuaalista. Valituista tekotavoista ja keinoista johtuen elokuva on jopa musiikkivideomainen. Harmiksi hieno äänimaailma ja visuaalisuus eivät riitä pelastamaan teosta tarpeeksi koukuttavaksi.

Medusa Deluxessa yhdistyy kiinnostavasti Agatha Christien Hiirenloukun kaltainen staattinen jännitys sekä musiikkivideoille tyypilliset neonvalot, upeat kampaukset ja vaatteet. Elokuva olisi ilman komediaa hieno popkulttuuria ja herkkää lyyristä visuaalisuutta yhdistävä teos. Yritys tuoda elokuvaan mukaan komediaa sekoittaa pakkaa jättäen katsojalle ison kysymysmerkin teoksen tarkoituksista. Erityisesti elokuvan juonen sanoma jää hyvin kaukaiseksi. Medusa Deluxe on kuin liian monilla aineksilla maustettu keitto. Se näyttää ja kuulostaa herkulliselta, mutta liiallinen määrä eri ainesosia tekee lopputuloksesta sekavan ja sitä kautta tylsän.